Avainsana: folklore

Julkaistu

Joulubooli

Hillevi oli luvannut valmistaa jouluboolin Marttayhdistyksen pikkujouluihin ja maustaa sen salaisella makusiirapillaan.

Inkiväärin kohdalla tuli tenkkapoo. Keittiöstä ei löytynyt yhtään tuoretta palasta. Kun ei muutakaan keksinyt, Hillevi kipaisi naapuriin soittamaan Marketan ovikelloa.

Marketta ei avannut, mutta Hillevi kaivoi avaimen kynnysmaton alta. Keittiöstä löytyikin inkivääri, joskin kummallisen muotoinen, lähes ihmishahmoinen. Tuntui oudolta silpaista irti pätkä otuksen jalasta. Kotona Hillevi viimeisteli siirapin ja sekoitteli boolin. Mainiota siitä tulikin, vaikka yllättävän vahvaa.

Tapahtumarikkaiden pikkujoulujen jälkeen Martat välttelivät toisiaan, eikä juhlien aistillisista tapahtumista koskaan puhuttu. Marketta puolestaan huomasi, että palanen hänen alruunaansa puuttui. Huvittuneena hän silitteli jalkapuolta hahmoa. Jatkossa hän osaisi piilottaa noituustarvikkeensa paremmin.

Julkaistu

Uudelle uralle

TE-toimiston virkailija hämmästyi, asiakas Riihelän astuessa sisään. Tulija oli kenties kyynärän mittainen parrakas harmaanuttu.

”Meillä on uusi asiakaspalvelumalli”, virkailija selitti. ”Tehdään teille yksilöllinen työnhakumahdollisuuskartoitus.”

Riihelä huokasi. ”Riihitonttuhan minä olen, mutta käyttävät tiloilla nykyään sähköisiä kuivureita. Eivät ne tonttua kaipaa.”

”Oletteko alanvaihtoa harkinnut?” virkailija tiedusteli. ”Joulutonttujen tarve ei liene vähentynyt?”

”Ennen aikaan oli tontuille rehellisiä töitä”, Riihelä totesi alistuneeseen sävyyn. Nykyään tarjotaan pelkkiä tarkkailutehtäviä.” Äkkiä hän kasvoi kaksinkertaiseen mittaan, ja käteen ilmestyi raskas kiuaskivi. ”Onkohan virkailija mahtanut olla kiltti?”

Virkailija painoi paniikkinappulaa. Vartija saapui onneksi tuossa tuokiossa ja otti tilanteen haltuun: ”Riihelä ottaa nyt ihan rauhallisesti. Mennäänpä yhdessä tutkimaan työnkuvia kansanperinnearkistosta.”

Julkaistu

Vieraisilla

Ovi kävi. Joulupukki ripusti piispanhiippansa naulaan ja viittoi seuralaistaan peremmälle.

”Etkö ikävöi vanhoja hyviä aikoja?” vieras tiedusteli. ”Piispanlinnaa ja ihmetekoja! Herätit henkiin suolaliemeen säilöttyjä lapsia! Entä meidän yhteiset Euroopan kiertueemme? Kaikki kunnioittivat sinua ja pelkäsivät minua. Nyt minut on unohdettu, ja sinä vietät valtaosan vuotta vanhana tonttuna.”

Joulupukki katsoi mustanpuhuvaa vierasta. Pukinsorkat lepäsivät rahilla ja sarvet kurkottelivat kohti kattoa.

”Se on tuurista kiinni”, Joulupukki totesi. ”Löysin agentin, joka tunsi mainostoimistoväkeä. Imago on nykyään kaikki kaikessa.”

Krampus huokasi. ”Minä esiinnyn vain vintagejoulukorteissa ja kauhukirjallisuuden marginaaleissa.”

”Älä huoli, ystävä hyvä”, Joulupukki lohdutti. ”Annan sinulle agenttini sähköpostiosoitteen. Eiköhän sinullekin paikka modernissa kansanperinteessä löydetä!”

Julkaistu

Sanansaattaja

Hermes hoippui sisään valtavaa postisäkkiä kantaen ja romautti sen keskelle jumalten kahvihuoneen pöytää. Säkistä tulvi kirjeitä, ja pian jumalat kahlasivat polviaan myöten viesteissä.

”Nämähän on osoitettu Joulupukille!” Odin huudahti.

”Joulupukki kieltäytyy edelleen jumalstatuksesta, vaikka hänellä on enemmän uskovia kuin kellään meistä koskaan.” Hermes totesi. ”Postitonttu ilmoitti, että lähiaikoina kaikki sinne tulevat rukouksiksi katsotut pyynnöt välitetään tänne meille.”

”Ei maailmanrauha ole meidän alaamme”, Saturnus parahti silmäillessään kirjeitä.

”Kenties ei”, sanoi Odin, ja hänen silmänsä välähti. ”Mutta moni ehdottaa asioita, joita voisimme tehdä sille ärsyttävälle pyrkyritsaarille.” Vanhan jumalan kasvoille levisi hymy. ”Ja tämä lapsi toivoo lisäksi ponia. Toivottavasti hänelle kelpaa kahdeksanjalkainen varsa.”

Julkaistu

Sekin synkkä ja ikävä

Kansainvälisen joulutonttukonferenssin iltajuhlat olivat täydessä vauhdissa. Last Christmas pauhasi ja tanssilattia oli täynnä tonttuja. Baarin puolelta puolestaan kuului puheensorinaa ja välillä naurunremakka, kun tontut vaihtoivat kokemuksia vuoden töistä.

Baaritiskin kulmalla istui kuitenkin hiljainen harmaanuttu, joka tuijotti synkeänä oluthaarikkaansa.

”Mikä on?” kyseli baarimikko. ”Eikö tanssijalka vipata?”

Tonttu huokaisi syvään. ”Ei, minä vihaan joulumusiikkia.”

”Mistä moinen?”

”Työskentelen Joulupukin musiikkipajan Suomen osastolla.”

”Varpunen jouluaamuna ja niin edelleen?”

”Kyllä. Mutta minun työnkuvani on tuottaa iloisia joululauluja, joihin suomalaiset ihastuisivat.” Tonttu hautasi kasvot käsiinsä ja hänen hartiansa alkoivat täristä.

Baarimikko irvisti myötätuntoisesti, täytti lasin piripintaan ja laski sen tiskille. ”Ota tästä tuikku paloviinaa. Talo tarjoaa.”

Julkaistu

Lain nimessä

Jólakötturinn venytteli teräväkyntisiä tassujaan. Joulupojat olivat jo liikkeellä kepposineen, ja Grýla kuumensi pataansa tuhmien lasten varalta. Joulukissa luikahti ulos jaloittelemaan.

Pesän ulkopuolella vastassa oli kuitenkin yllätys: kaksi ankarailmeistä mustapukuista tonttua.

”Seis!” toinen komensi.

Toinen ojensi joulukissalle paksun kirjekuoren, jonka kissa otti hölmistyneenä vastaan.

”Teillä on velvollisuus vastata tähän haasteeseen Korvatunturin oikeustalolla. Haasteen mukaisesti ette saa joulunpyhinä aiheuttaa haittaa Joulupukki Oy:n tavaramerkeille. Teitä kielletään pelottelemasta, raatelemasta tai syömästä ketään ja kehotetaan osoittamaan asiaankuuluvan kunnioittavaa joulumieltä.” Juristitontut poistuivat rekeensä ja joulukissa jäi hankeen istumaan. Huokaisten se palasi kotikoloonsa ja päätti palata unten maille. Jos nukkuisi vaikka vuosisadan, palaisikohan maailma sillä välin järkiinsä?

Julkaistu

Rikosilmoitus

”Poliisilla, mikä hätänä?”

”Minun autotalliini on murtauduttu.”

”Onko suurestakin vahingosta kyse? Voitte tehdä sähköisen rikosilmoituksen verkkosivujen kautta…”

”Mutta kun mitään ei ole viety!”

”Onko siellä ollut luvatonta oleskelua? Paikkojen sotkemista?”

”Siellä on siivottu! Työkalut on puunattu puhtaiksi ja lattiat pesty. Auto on hinkattu kiiltäväksi sekä ulkoa että sisältä ja tankkikin on täysi!”

”Ahaa! En usko, että tarvitaan rikosilmoitusta. Kuulostaa siltä, että teille on majoittunut autotallitonttu.”

”Mitä minä sille teen?”

”Antakaa tontun olla omissa oloissaan. Mutta kannattaa vähintäänkin isompina juhlapyhinä käytä jättämässä sille lahja. Perinteisesti tontut pitävät puurosta ja kotikaljasta, mutta nämä modernimmat yksilöt saattavat arvostaa Saarioisten mikropizzaa ja Lapin kultaa.”

Julkaistu

Kotitaloustekninen tuki

”Tekninen tuki, kuinka voin auttaa?”

”Kaikki kodinkoneet reistailevat! Ensin tuli mikroaaltouunista savu ulos, sitten kahvinkeitin lakkasi keittämästä ja nyt leivänpaahdin polttaa leivät toiselta puolelta mustaksi.”

”Tarkistitteko mikroaaltouunista, että mikromenninkäisellä on tulitikkuja sytyttää savukone uudelleen?”

”Toki! Kahvinkeittimelle uhrasin parasta paahtoa, jota lähikaupalta sai ja leivänpaahtimen siirsin kauemmas ikkunasta, ettei se saa kylmää. Mutta mikään ei auta!”

”Kuulostaa kinkkiseltä. Kokeneempi kollega tuossa kysyy, oletteko viime aikoina muistanut jättää yöksi kotitontulle puuron lisäksi olutta? Tontut ovat olleet kovilla nyt kun niin moni ihminen on päivästä toiseen kotosalla.”

”Kiitos, minäpä kokeilen sitä! Mahtaako tontulle kelvata vehnäolut?”

”Suosittelen lageria. Ja vapuksi kannattaa käyttää tontullekin kotikaljaa!”

Julkaistu

Metsänväkeä

Menninkäinen paistatteli kevätauringossa. Pusikko kahahti ja reippaan näköinen terrieri ponkaisi aukiolle. Se haukahti menninkäistä kerran ja lopetti äkkiä.

”Anteeksi, kuvittelin sinua oravaksi.”

”Ei hätää,” sanoi menninkäinen. ”Mihin jätit ihmisesi?”

”Tuolta se tulee,” koira sanoi.

”Se ei taida olla oikein maastokoulutettu,” arveli menninkäinen.

”Ei, yrityksistäni huolimatta. Eilen se upposi nilkkojaan myöten suohon ja nyt ei meinaa päästä pienestä kuusikosta läpi.”

”Kamalasti se myös huutaa,” menninkäinen totesi.

”Kuvittelee pääsevänsä helpommalla. Mutta eihän se koskaan opi, jos palaan heti luokse!”

”Totta turiset,” sanoi menninkäinen. ”Tuolla mäenrinteellä on muuten tuoreita peuranpapanoita.”

”Kiitos!” koira huikkasi ja otti käpälät alleen juuri, kun hengästynyt koiranulkoiluttaja ehti aukiolle.

Julkaistu

Tonttupula

”Olet uutisissa!” huudahti Kerkko osoittaen nettiuutisotsikkoa ’Huutava pula puutarhatontuista ravistelee Britanniaa – tonttutoimitukset myöhässä Suezin laivatukoksen takia’.

”Orjakauppaa,” tuhahti Oswald. ”Eivät halua maksaa brittiläisille tontuille kunnon palkkaa, joten rahtaavat Kiinasta halpatyövoimaa. Ja vielä valittelevat toimitusketjujen vaikeuksia! Eivät sitä, että meikäläisiä on kuukausitolkulla jumissa rahtikontissa.”

”Kamalaa!” Kerkko kauhisteli. ”En tiennytkään, että teillä on asiat niin huonosti.”

”Olette täällä pohjolassa lintukodossa,” sanoi Oswald synkeästi. ”Työtänne arvostetaan ja teitä kunnioitetaan. Meillä nauretaan sammuneena makaavalle tai kusella olevalle tontulle!”

Kerkko pudisteli päätään. Oswald nousi, kiskoi päälleen Puutarhatonttujen vapautusrintama -hupparinsa ja suuntasi ovelle. ”Eivät naura enää kauan!” hän uhosi, vetäisi mustan lakin päähänsä ja katosi kevätyöhön.