Talvipäivänseisaus

Talvi istui vuoteen reunalla ja katseli, kuinka Aurinko pukeutui huolellisesti parhaimpiinsa. Kylmän keltaiset paljetit säihkyivät kuin jääkiteet.

”Kannattaako vuoden lyhintä esiintymistä varten vaivautua? Jos on pilvistä, olet talvennapaan asti kiukkuinen. Eivätkä ihmiset enää edes vietä talvipäivänseisausta!”

Aurinko hymyili niin, että jopa hankien heijastuksiin tottunut Talvi häikäistyi hetkeksi.

”Perinteet, juhlat ja sukupolvet tulevat ja menevät. Näitä juhlia on vietetty jo ennen ihmiskuntaa, ja vietetään heidän jälkeensäkin. Seisaukset ja tasaukset pysyvät. En minä ihmisiä varten pukeudu.”

Aurinko nousi ja katsoi hetken lempeästi pienen planeetan pohjoisen pimeässä tarpovia ihmisiä, huokaisi ja palasi huoneeseensa.

”Nyt se on tehty. Menen levolle, herätä minut sitten tammikuussa.”

Suunnitelmallista toimintaa

”Mitä sä teet!” Sumu kauhisteli, kun Lumi pudotti jääkokkareen sillalta tähdäten alla ajavaan autoon.

”Mä haluan joululahjaksi perhosveitsen ja ilmakiväärin”, Lumi selitti.

”Et tasan saa joululahjoja jos oot tuhma!”

Lumi huokaisi ja katsoi Sumua säälivästi.

”Urpo. Mä yritän kiinnittää Joulupukin pahan kaksoisveljen huomion.”

”Siis kenen?”

”Se on mustapukuinen ja sillä on pukinparta. Pahat kaksoisolennot tai kaksoisveljet tunnistaa aina pukinparrasta. Joulupukin kaksoisveli rankaisee kilttejä lapsia pehmeillä paketeilla, mutta tuhmat saa siltä niitä lahjoja, mitä niiden vanhemmat ei ostaisi.”

”Mä haluaisin rummut, mutta niistä lähtee liikaa ääntä”, Sumu pohti.

”Luota pahaan pukkiin! Tuu, mennään rikkomaan koulun ikkunat! Eiköhän sillä yhdet rummut irtoa!”

Pyramidihuijaus

”Mitä tämä tarkoittaa?” Lissu ja Leevi seisoivat kädet puuskassa vaatehuoneesta paljastuneen joululahjakätkön vieressä.

”Tuota”, isä takelteli, ”Joulupukillahan on aattona kiire, me autamme säilyttämällä lahjoja täällä.”

”Tiedättehän, että mummikin ostaa lahjoja”, äiti yritti selittää. ”Joulupukki ei tuo ihan kaikkia…”

Lapset kääntyivät kannoillaan ja marssivat kiukkuisesti huoneensa nurkassa olevalle tonttuovelle. Leevi avasi oven koputtamatta ja Lissu nappasi tontun hyppysiinsä.

”Kerro pomollesi, että juonenne paljastui”, Leevi kivahti. ”Koko Korvatunturi-korporaatio on suuri pyramidipeli.”

”En puhuisi pyramidihuijauksesta”, tonttu piipitti. ”Korvatunturi-brändi harjoittaa ihan rehellistä verkostomarkkinointia…” ”Eli äiti ja isä laittavat tähän kiinni tuhottomasti omaa rahaa pääsemättä koskaan provikoille? Ja ho-ho-ho, suckers, Joulupukki vain nauraa matkalla pankkiin!”

Ennusmerkkejä

Auringonlaskun jälkeen veli Andreas saapui kirjastoon tutkimaan, miksi veli Johannes ei ollut saapunut vesperiin. Ovella hän pysähtyi hämmentyneenä. Tähtikartat ja monimutkaiset laskelmat peittivät lattian, ja niiden välillä risteili lankoja, jotka oli kiinnitetty kallisarvoisiin papereihin sinettivahalla.

”Napier laski Ilmestyskirjan perusteella maailmanlopun tapahtuvan 1688, mutta näiden tähtikarttojen mukaan hän on erehtynyt lähes 340 vuodella”, Johannes selitti, silmät kuumeisesti kiiltäen. ”Laadin mundaanihoroskoopin. Katso tulevan vuosituhannen alkua! Sotia, nälänhätää, kulkutauteja!”

Veli Andreas auttoi Johanneksen lattialta.

”Muistathan, rakas veli, että Herran päivä saapuu kuin varas yöllä”, hän sanoi lempeästi. ”Vaikka olisit oikeassa, aikaa on vuosisatoja. Sinä tarvitset yrttilikööriä ja hyvät yöunet. Laskelmasi ovat täällä huomennakin.”

Terveyshuolia

”Kun minä en tiedä, mikä on vialla! Herään öisin, enkä saa enää unta. Välillä on kuuma, sitten kylmä. Sydän tykyttää. Ja vaikka olen aina ollut hyväntuulinen, niin nyt olen vähän väliä kiukkuinen kuin ampiainen!”

Savukosken terveysaseman nuori keikkalääkäri rykäisi.

”Tuota… Potilastiedoissanne on puutteita, ei ole ikää eikä sukunimeä, ja osoitteenakin on vain Korvatunturi…”

”Voi, sano Joulumuori vaan! Lakkasin laskemasta vuosisatoja aikoja sitten.”

Lääkäri näytti hämmentyneeltä.

”Teidän oireenne kuulostavat vaihdevuosioireilta”, hän sanoi. ”Mutta en arvaa määrätä laboratoriokokeita, kun en tiedä estrogeenitasojen raja-arvoja taruolennoille. On ehkä parasta, että kirjoitan teille suoraan lähetteen Lapin keskussairaalan naistentautien poliklinikalle. Älkää huolehtiko, kyllä teidät kuntoon saadaan!”

Dagen efter

Laten tietoisuus palaili pätkittäin. Kenen idea oli pitää firman bileet keskiviikkona? Pikkujoulukausi kävi kunnon päälle. Päätä vihloi. Kun hän raotti silmiään, kirkkaana välkkyvä valo sai hänet voihkaisemaan. Korviin tuntui majoittuneen kokonainen rumpuryhmä.

Tottuneesti Late tarttui pinsetteihin ja alkoi nyppiä häiriön aiheuttajia tyhjään vesilasiin. Kulmakarvassa roikkuneella peikolla oli laserosoitin. Ohimon vihlonnan aiheutti pikkuruinen katupora, ja korvasta varisi rumpaleiden lisäksi puoli torvisoittokuntaa.

”Miksi kunnon hammaspeikot tuuraavat krapulakeijua?” Late ihmetteli.

”Sori siitä”, piipitti johtajapeikko. ”Taloudelliset realiteetit, ymmärräthän. Hammaspeikkojen keikkasesonki on vasta joulunpyhinä. Yksityiset hammaslääkäripäivystykset maksavat silloin hyvät provikat akuuttitapauksista.”

Late huokasi.

”Maksan satasen jos pysytte poissa loppukuun. Ja lupaan syödä jouluna paljon suklaata.”

Lifestyle

Oletko aina viettänyt joulua väärin? Ritva-lehden asiantuntijahaastattelussa lifestyle coach Jennariikka Gyldenblomster-Hinkkanen!

”Joulussa keskeistä on experience!” Gyldenblomster-Hinkkanen painottaa.

Gyldenblomster-Hinkkanen neuvoo turvautumaan ammattilaisiin. ”Kenellä tahansa on varaa experience designeriin! Säästää voi luopumalla makusiirapista aamulattessa. Eikä sisustusta tarvitse uusia joka vuosi! Riittää, että uusii verhot, valaisimet ja matot – sohvan väri vaihtuu kätevästi irtopäällisellä. Greige on so last season – lasten jouluaskarteluissa kannattaa panostaa värikkäästi mattakultaan ja shampanjaan.”

Ennakkosuunnittelu auttaa rentoutumaan joulunviettoon. ”Joulusiivous sisällytetään viikkosiivoojan sopimukseen. Personal shopper hankkii lahjat vuoden mittaan. Private chefien varauskirja täyttyy alkusyksystä, ja joulumenun suositusviinit tilataan ulkomailta.” Gyldenblomster-Hinkkanen hymyilee rohkaisevasti: ”Lopulta tärkeintä on muistaa, että joulussa ei ole kyse rahasta!”

Jouluburnout

”TIP-VITUN-TAP!”

Karjaisu kaikui koulun käytävillä. Kässäkerholaiset katsoivat toisiaan silmät pyöreinä. Vastapäisessä liikuntasalissa jumppaklubin sählypeli taukosi. Kässäkerhon ohjaaja raotti varovasti ovea ja kohtasi jumppaklubia ohjaavan liikunnanopettajan katseen.

Liikunnanopettajan ohimoon kopsahti valkoinen styroksipallo. Käytävää pitkin marssi pelottava ilmestys. Sen päätä puristi aivan liian pieni tonttulakki. Kasvoihin ja vaatteisiin oli tarttunut hopeista glitterliimaa ja pumpulia, ja sen taskut pullistelivat styroksipalloista. Karjunta oli muuttunut sanattomaksi ulvonnaksi.

Liikunnanopettaja huokaisi.

”Minä kyllä varoitin, mutta Jolkkonen väitti voivansa vetää kaikkien ekaluokan rinnakkaisluokkien jouluaskartelutuokiot tänään.”

Hän livahti käytävään sulkien liikuntasalin oven perässään.

”Katsotko minun kerholaisteni perään? Minä huolehdin Jolkkosesta. Eiköhän tästä terästetyllä glögillä ja Raskasta joulua -levytyksillä selvitä.”

Romahdus

Yhteiskunnan romahdus tapahtui lopulta nopeasti. Talvimyrsky pyyhkäisi sähköt mennessään, pelastuslaitos ylikuormittui ja jo valmiiksi joulustressin kourissa oleva kansa heittäytyi paniikkiryöstelemään.

Pönttilöillä oli kuitenkin rauhallista. Adventtikynttelikkö valaisi, liedelle viritetyn trangian päällä pulputti nokipannu. Asunnossa tuoksui kahvi.

Kyläilevä naapurinemäntä katseli ympärilleen.

”Eikös teillä olla huolissaan romahduksesta?”

”Mikäpä meillä ollessa”, vastasi isäntä. ”Teboililta löytyi Sinolia koko talven tarpeiksi ja kahvikin riittää kevääseen asti.”

Isäntä kaatoi kaikille kupilliset.

”Hetken aikaa näytti pahalta, meillähän on vain kahvipapuja varastossa”, hän jatkoi. ”Mutta rouva on näppärä! Muiden rynnätessä apteekkiin ja markettiin, hän kävi tuossa kotiseutumuseolla. Nyt meillä on villasukkia ja käsikäyttöinen kahvimylly. Kyllä näillä talven yli pärjätään!”

Juridista ongelmanratkaisua

Pääpostitonttu tiirasi hyvin virallisen näköistä kirjettä, luki tekstin, kaivoi esiin suurennuslasin, luki uudelleen. Joka lukukierroksella tontun iloisenpunaiset posket muuttuivat aina vain kalpeammiksi. Lopulta tonttu nousi, suoristi nuttuaan, otti kirjeen ja meni itse Joulupukin juttusille.

”Nyt on piru merrassa”, pääpostitonttu sanoi. ”Tässä todetaan, että meidän listamme maailman lapsista ja tarkkailijatonttujen raportit muodostavat laittoman henkilörekisterin. Mitä me teemme? Jos materiaalit tuhotaan, siinä menee tuhansia tonttutyövuosia taivaan tuuliin!”

Joulupukki myhäili.

”Älä huolehdi, tonttu hyvä! Korjaava prosessi on jo pitkällä. Myös tulevaisuuden lasten on saatava tietää, että pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee! Tarkkailijatonttujen työtehtävät lisätään pian Unescon kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.”