Avainsana: satu

Julkaistu

Sadun jälkeen

”’Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti’”, huokasi prinssi Reipas surkean näköisenä aamiaispöydässä.

Prinsessa Ruusunnuppu pyyhkäisi kyynelhelmen silmäkulmastaan.

”Tuntuuko sinustakin siltä, että… jotain puuttuu?”

Satulinnan salit kimaltelivat kristalleista. Linnan puutarha oli täynnä ruusupensaita, joiden välissä käyskenteli siroja kauriita. Peilikirkkaassa lammessa ui lumivalkea joutsenpari.

Prinssi tarttui prinsessan käteen.

”Pidän sinusta kovasti. Mutta…”

Prinsessa huokaisi syvään.

”Mutta tämä pika-avioliitto ei ollut hyvä ajatus?”

”Olin ehkä onnellisempi sikopaimenen mökissä”, prinssi myönsi.

”Minä haluaisin oikeastaan mieluummin olla noita”, prinsessa totesi.

Prinssin silmät kirkastuivat.

”Onkohan se mökki vielä tyhjä? Sehän sopisi hyvin kimppakämpäksi!”

Prinsessa nauroi. Ja sen jälkeen he elivät oikeasti elämänsä onnellisina loppuun asti.

Julkaistu

Tyttö, sinä olet tähti

”Pyysit lottovoittoa, minä järjestin lottovoiton.”

”Kaksi euroa! Ei sitä lasketa!”

”Sitten halusit asua linnassa.”

”En tarkoittanut vankilaa!”

Lampun henki huokaisi.

”Ihmiset. No, mikä on kolmas toiveesi?”

Miina kohotti katseensa kohti kalterien välistä pilkottavaa taivasta.

”Haluan, että kaikki näkevät ja tuntevat minut! Haluan olla tähti!”

Henki napsautti sormiaan. Hetken aikaa kaikki tosiaan näkivät ja tunsivat Miinan, mutta onneksi tuo hetki oli häviävän lyhyt. Maan kiertoradan kohdalle syntynyt uusi tähti suisti tietenkin koko aurinkokunnan kaaokseen: planeetat kiskoutuivat radaltaan ja Miina-tähden kuumuus ja painovoima alensivat Jupiterin hetkessä kaasujättiläisestä kiviseksi kiertolaiseksi.

Lampun höyrystyminen vapautti hengen, joka pudisti päätään katsoessaan hävitystä.

”Ihmiset. Aina sama juttu.”

Julkaistu

Strategiapalaveri

Nukkumatin pääkonttorilla vallitsi kireä tunnelma.

”Oikeutta unikumppaneille -kampanja on nyt etusivun uutinen. Unitilauksia perutaan tuhansittain.”

”Täytyyhän ihmisten nukkua!” Nukkumatti puuskahti. ”Siksi unibisnes kannattaa!”

”Lääkäriliitosta soitettiin”, PR-päällikkö jatkoi synkeänä. ”Lopettavat yhteistyön ja purkavat sopimamme unilääkesäännöstelyn. Uneen liittyvä monopoliasemamme on kuulemma laiton.”

”Voimmeko tehdä mitään?”

PR-päällikkö huokaisi.

”Työntekijöiden irtisanominen ja työllistäminen itsenäisinä unikumppaneina oli virhe. Ehdotan, että puramme sopimukset ja palkkaamme kaikki uudelleen työsuhteisina unilähetteinä.”

”Puramme sopimukset?” Talouspäällikön ilme kirkastui. ”Otetaan käyttöön Epicin myymä automaattinen unenohjausjärjestelmä. Voimme luopua unikumppaneista kokonaan!”

PR-päällikkö läväytti läppärinsä kiinni.

”Nyt riitti. Minä irtisanoudun. Tavoitatte minut jatkossa Oikeutta unikumppaneille -kampanjatoimistosta. Siellä saa sentään tehdä työtä, jolla on tarkoitus.”

Julkaistu

Joulu on peruttu

”En kestä! Joulu on peruttu!”

Työhuoneesta kuului kovaäänistä valitusta. Avokonttorissa talouspäällikkö ja johdon assistentti katsoivat toisiinsa. Viimein assistentti uskaltautui ovelle.

”Mikä hätänä? Voinko auttaa?”

”Katso näitä toivomuslistoja! Kuka on Alan Wake toinen? Missä ovat nuket, nallet ja karkkikepit? Miten voimme toteuttaa joululahjatoiveet, kun en tiedä mistä on kyse?”

”Ei hätää”, assistentti vakuutti. ”Alan Wake 2 on videopeli, mutta se on kielletty alle 16-vuotiailta, eli suurimmalta osalta meille kirjoittavista. Omistamme Remedyn osakkeita, joten pelin suosio on meillekin eduksi! Älkääkä huoliko, Squishmallows-pehmolelut ovat edelleen suosittu lahjatoive, ja sopimuksemme Kelly Toysin kanssa sallii valmistuksen Korvatunturin pajalla – kunhan vain merkitsemme ne ’Made in China’.”

Julkaistu

Dagen efter

Laten tietoisuus palaili pätkittäin. Kenen idea oli pitää firman bileet keskiviikkona? Pikkujoulukausi kävi kunnon päälle. Päätä vihloi. Kun hän raotti silmiään, kirkkaana välkkyvä valo sai hänet voihkaisemaan. Korviin tuntui majoittuneen kokonainen rumpuryhmä.

Tottuneesti Late tarttui pinsetteihin ja alkoi nyppiä häiriön aiheuttajia tyhjään vesilasiin. Kulmakarvassa roikkuneella peikolla oli laserosoitin. Ohimon vihlonnan aiheutti pikkuruinen katupora, ja korvasta varisi rumpaleiden lisäksi puoli torvisoittokuntaa.

”Miksi kunnon hammaspeikot tuuraavat krapulakeijua?” Late ihmetteli.

”Sori siitä”, piipitti johtajapeikko. ”Taloudelliset realiteetit, ymmärräthän. Hammaspeikkojen keikkasesonki on vasta joulunpyhinä. Yksityiset hammaslääkäripäivystykset maksavat silloin hyvät provikat akuuttitapauksista.”

Late huokasi.

”Maksan satasen jos pysytte poissa loppukuun. Ja lupaan syödä jouluna paljon suklaata.”

Julkaistu

Juridista ongelmanratkaisua

Pääpostitonttu tiirasi hyvin virallisen näköistä kirjettä, luki tekstin, kaivoi esiin suurennuslasin, luki uudelleen. Joka lukukierroksella tontun iloisenpunaiset posket muuttuivat aina vain kalpeammiksi. Lopulta tonttu nousi, suoristi nuttuaan, otti kirjeen ja meni itse Joulupukin juttusille.

”Nyt on piru merrassa”, pääpostitonttu sanoi. ”Tässä todetaan, että meidän listamme maailman lapsista ja tarkkailijatonttujen raportit muodostavat laittoman henkilörekisterin. Mitä me teemme? Jos materiaalit tuhotaan, siinä menee tuhansia tonttutyövuosia taivaan tuuliin!”

Joulupukki myhäili.

”Älä huolehdi, tonttu hyvä! Korjaava prosessi on jo pitkällä. Myös tulevaisuuden lasten on saatava tietää, että pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee! Tarkkailijatonttujen työtehtävät lisätään pian Unescon kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.”

Julkaistu

Hyrskyn myrskyn

”Tee tilaa!” Miisa komensi ja ryömi sängyn alle.

Vihertäväkarvainen hirviö teki parhaansa kootakseen raajansa niin, että Miisakin mahtuisi lastensängyn alle. Raatelukynnet välkähtelivät pimeässä.

”Mikä hätänä? Näitkö painajaista? Nythän on keskipäivä!” kyseli sikeästä unesta havahtunut mörkö.

”Äiti siivoaa”, Miisa selitti. ”Ja se vihaa siivoamista, niin se on myös kamalan kiukkuinen.”

”Miksi se sitten siivoaa?” mörkö tiedusteli.

”Joulu ei kuulemma tule, jos ei jynssää hammasharjalla jalkalistoja.”

Rauski pudisti päätään. ”Kuka sille on tuollaista väittänyt? Kamala vaiva, koko talo hyrskyn myrskyn, ja ylihuomenna on kaikki kuitenkin lahjapaperinriekaleissa ja nurkat täynnä uutta tavaraa.”

Miisa huokasi. ”Minusta ei ainakaan koskaan tule tuollaista aikuista”, hän lupasi.

Julkaistu

Baarikärpäset

Meluisa joukko oikaisi puistikon läpi hyvässä laitamyötäisessä. Oli myöhäistä pikkujouluille, mutta talvipäivänseisauksen baarikierros oli mainio tapa purkaa joulustressiä.

Lumi oli taivuttanut kaksi puuta säihkyväksi portiksi. Seurue hoippui naureskellen valkoisen kaaren alitse. Toisella puolella he seisahtuivat hämmästyneinä katsomaan, kuinka valoa hohtavat keijut tanssivat maagisen aarnimetsän aukealla.

”Emme taida enää olla Kansasissa, Toto”, yksi baarikärpäsistä huokasi.

”Me ollaan Helsingissä, ja mun nimi on Tuukka”, hieman hitaammilla hoksottimilla varustettu juhlija sammalsi.

Talvinen kaupunki oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kolmas illanviettäjä kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Hiljaa he jatkoivat matkaa syvemmälle lumottuun metsään.

***

”Poliisi ymmällään”, julistivat iltapäivälehtien lööpit seuraavina päivinä. Kadonneiden juhlijoiden arvoitus ei selviäisi koskaan.

Julkaistu

Raportti

Myöhään tiistain 20.12. vastaisena yönä rikostutkijat Kettu ja Kaivanto olivat vapaailtanaan ulkona, kun he kiinnittivät huomiota valoilmiöön kujalla. Kiirehtiessään katsomaan he löysivät kaksi enkeliä, jotka olivat riistämässä mukaansa tuulensuojaan hakeutunutta lasta. Enkelit pakenivat lentäen, mutta rikostutkijat saivat pelastettua hypotermiaan vaipuneen lapsen ja toimittivat tämän sairaalaan.

Lapsen todettiin olevan puutteellisesti puettu ja nälkiintynyt. Hänen käsissään oli palovammoja. Kun lasta pystyttiin kuulemaan, selvisi, että hänet oli pakotettu tulitikkujen myyntityöhön. Hän oli pyrkinyt lämmittelemään tikkuja polttamalla.

Kiitämme ripeitä rikostutkijoita. Koska tapauksessa on syytä epäillä useita lastensuojelurikoksia, tarvitsemme virka-apua. Toivomme kyseisten rikostutkijoiden olevan käytettävissä.

Satumaan lastensuojelu, päivystävä sosiaalityöntekijä Karhu. Tiedoksi, Satumaan poliisi, johtaja Korppi.

Julkaistu

Sekin synkkä ja ikävä

Kansainvälisen joulutonttukonferenssin iltajuhlat olivat täydessä vauhdissa. Last Christmas pauhasi ja tanssilattia oli täynnä tonttuja. Baarin puolelta puolestaan kuului puheensorinaa ja välillä naurunremakka, kun tontut vaihtoivat kokemuksia vuoden töistä.

Baaritiskin kulmalla istui kuitenkin hiljainen harmaanuttu, joka tuijotti synkeänä oluthaarikkaansa.

”Mikä on?” kyseli baarimikko. ”Eikö tanssijalka vipata?”

Tonttu huokaisi syvään. ”Ei, minä vihaan joulumusiikkia.”

”Mistä moinen?”

”Työskentelen Joulupukin musiikkipajan Suomen osastolla.”

”Varpunen jouluaamuna ja niin edelleen?”

”Kyllä. Mutta minun työnkuvani on tuottaa iloisia joululauluja, joihin suomalaiset ihastuisivat.” Tonttu hautasi kasvot käsiinsä ja hänen hartiansa alkoivat täristä.

Baarimikko irvisti myötätuntoisesti, täytti lasin piripintaan ja laski sen tiskille. ”Ota tästä tuikku paloviinaa. Talo tarjoaa.”