Pääpostitonttu tiirasi hyvin virallisen näköistä kirjettä, luki tekstin, kaivoi esiin suurennuslasin, luki uudelleen. Joka lukukierroksella tontun iloisenpunaiset posket muuttuivat aina vain kalpeammiksi. Lopulta tonttu nousi, suoristi nuttuaan, otti kirjeen ja meni itse Joulupukin juttusille.
”Nyt on piru merrassa”, pääpostitonttu sanoi. ”Tässä todetaan, että meidän listamme maailman lapsista ja tarkkailijatonttujen raportit muodostavat laittoman henkilörekisterin. Mitä me teemme? Jos materiaalit tuhotaan, siinä menee tuhansia tonttutyövuosia taivaan tuuliin!”
Joulupukki myhäili.
”Älä huolehdi, tonttu hyvä! Korjaava prosessi on jo pitkällä. Myös tulevaisuuden lasten on saatava tietää, että pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee! Tarkkailijatonttujen työtehtävät lisätään pian Unescon kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.”