Operaatio Jouluaatto

Jouluaattoaamun valjetessa Joulumuori havahtui siihen, että viereinen paikka vuoteessa oli tyhjä. Pian hän huomasi tyynyllä lepäävän kirjelapun: ”Joulupukki on meillä. Luovuttakaa kaikki tämän vuoden lahjat, tai joulu on lopullisesti peruttu.”

Joulumuorin kulmakarvat rypistyivät. Määrätietoisesti hän tarttui puhelimeen ja lausui koodisanat: ”Kellokas on karkuteillä.”

Pääsihteeritonttu oli välittömästi tilanteen tasalla. ”Pyydän virka-apua Satumaan poliisista. Käynnistetäänkö suunnitelma D?”

”Toimitaan näin. Ilmoita meikkiin ja kampaukseen tekoparran tarpeesta. Olen pian siellä.” Lopetettuaan puhelun muori puristi uhkean olemuksensa tiukkaan binderiin ja otti kaapista esiin itselleen räätälöidyn päätontun virka-asun. Hän ei ollut huolissaan, tiedustelijatontut löytäisivät Joulupukin kyllä. Siihen saakka operaatio Jouluaatto olisi hänen vastuullaan. Shown täytyi jatkua.

Baarikärpäset

Meluisa joukko oikaisi puistikon läpi hyvässä laitamyötäisessä. Oli myöhäistä pikkujouluille, mutta talvipäivänseisauksen baarikierros oli mainio tapa purkaa joulustressiä.

Lumi oli taivuttanut kaksi puuta säihkyväksi portiksi. Seurue hoippui naureskellen valkoisen kaaren alitse. Toisella puolella he seisahtuivat hämmästyneinä katsomaan, kuinka valoa hohtavat keijut tanssivat maagisen aarnimetsän aukealla.

”Emme taida enää olla Kansasissa, Toto”, yksi baarikärpäsistä huokasi.

”Me ollaan Helsingissä, ja mun nimi on Tuukka”, hieman hitaammilla hoksottimilla varustettu juhlija sammalsi.

Talvinen kaupunki oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kolmas illanviettäjä kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Hiljaa he jatkoivat matkaa syvemmälle lumottuun metsään.

***

”Poliisi ymmällään”, julistivat iltapäivälehtien lööpit seuraavina päivinä. Kadonneiden juhlijoiden arvoitus ei selviäisi koskaan.

Jouluna Jumala syntyi

Korvatunturilla kävi kova kuhina. Joulun deadlinet jo painoivat hurjaa vauhtia päälle, ja Joulumuorilla oli lisäksi vielä arvokas ja harvinainen kahvivieras. Muorin lämmin tupa oli hiljainen saareke kiireen keskellä, eivätkä pirttipöydän ääressä kahvittelevat rouvat antaneet kurkistelevien tonttujen häiritä itseään.

Maria, Jumalan äiti, huokasi syvään, kun tuli rätisi tuvan uunissa ja kahvikuppi lämmitti palelevia käsiä. Joulumuorikin oli laskenut kutimen käsistään ja nautti hetkestä. Hiljaa he jutustelivat monenlaista nähneiden naisten asioita, välillä naurahtaen, välillä silmäkulmiaan pyyhkien.

Lopulta kahvit oli juotu ja Maria alkoi hieman haluttomasti tehdä lähtöä. Silloin Joulumuori teki ehdotuksen, joka sai Marian kasvot säteilemään hänen sädekehäänsäkin kirkkaammin: ”Eiköhän mennä vielä saunaan!”

Vatsanväänteitä

Grýla istui lääkärin odotushuoneessa voihkien ja vatsaansa pidellen. Hurjan näköinen jättiläismäinen peikkomuori oli hädin tuskin mahtunut ovesta sisään, ja tuolirivi natisi pahaenteisesti hänen allaan.

Tohtori tuli hoitajan noutamana odotushuoneeseen outoa potilasta katsomaan ja tutki pahoinvoivan Grýlan siinä paikassa.

”Ei mitään hätää”, lääkäri totesi. ”Tämä vaikuttaa pahalta närästyskohtaukselta. Oletteko syönyt jotain raskasta ruokaa viime aikoina?”

”Sitä tavallista”, Grýla totesi. ”Mureita lapsukaisia, ei mitään epätavallista!” ”Tiedättekö te kuinka paljon lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä lapsissa on nykyään? Rasvaakin on paljon aiempaa enemmän!” tohtori puuskahti. ”Jatkossa syötte korkeintaan yhden hoikan lapsen viikossa. Kirjoitan teille närästyslääkettä ja ruokavalio-ohjeet, niin kyllä te tästä vaivasta pian eroon pääsette!”

Joulubooli

Hillevi oli luvannut valmistaa jouluboolin Marttayhdistyksen pikkujouluihin ja maustaa sen salaisella makusiirapillaan.

Inkiväärin kohdalla tuli tenkkapoo. Keittiöstä ei löytynyt yhtään tuoretta palasta. Kun ei muutakaan keksinyt, Hillevi kipaisi naapuriin soittamaan Marketan ovikelloa.

Marketta ei avannut, mutta Hillevi kaivoi avaimen kynnysmaton alta. Keittiöstä löytyikin inkivääri, joskin kummallisen muotoinen, lähes ihmishahmoinen. Tuntui oudolta silpaista irti pätkä otuksen jalasta. Kotona Hillevi viimeisteli siirapin ja sekoitteli boolin. Mainiota siitä tulikin, vaikka yllättävän vahvaa.

Tapahtumarikkaiden pikkujoulujen jälkeen Martat välttelivät toisiaan, eikä juhlien aistillisista tapahtumista koskaan puhuttu. Marketta puolestaan huomasi, että palanen hänen alruunaansa puuttui. Huvittuneena hän silitteli jalkapuolta hahmoa. Jatkossa hän osaisi piilottaa noituustarvikkeensa paremmin.

Uudelle uralle

TE-toimiston virkailija hämmästyi, asiakas Riihelän astuessa sisään. Tulija oli kenties kyynärän mittainen parrakas harmaanuttu.

”Meillä on uusi asiakaspalvelumalli”, virkailija selitti. ”Tehdään teille yksilöllinen työnhakumahdollisuuskartoitus.”

Riihelä huokasi. ”Riihitonttuhan minä olen, mutta käyttävät tiloilla nykyään sähköisiä kuivureita. Eivät ne tonttua kaipaa.”

”Oletteko alanvaihtoa harkinnut?” virkailija tiedusteli. ”Joulutonttujen tarve ei liene vähentynyt?”

”Ennen aikaan oli tontuille rehellisiä töitä”, Riihelä totesi alistuneeseen sävyyn. Nykyään tarjotaan pelkkiä tarkkailutehtäviä.” Äkkiä hän kasvoi kaksinkertaiseen mittaan, ja käteen ilmestyi raskas kiuaskivi. ”Onkohan virkailija mahtanut olla kiltti?”

Virkailija painoi paniikkinappulaa. Vartija saapui onneksi tuossa tuokiossa ja otti tilanteen haltuun: ”Riihelä ottaa nyt ihan rauhallisesti. Mennäänpä yhdessä tutkimaan työnkuvia kansanperinnearkistosta.”

Vieraisilla

Ovi kävi. Joulupukki ripusti piispanhiippansa naulaan ja viittoi seuralaistaan peremmälle.

”Etkö ikävöi vanhoja hyviä aikoja?” vieras tiedusteli. ”Piispanlinnaa ja ihmetekoja! Herätit henkiin suolaliemeen säilöttyjä lapsia! Entä meidän yhteiset Euroopan kiertueemme? Kaikki kunnioittivat sinua ja pelkäsivät minua. Nyt minut on unohdettu, ja sinä vietät valtaosan vuotta vanhana tonttuna.”

Joulupukki katsoi mustanpuhuvaa vierasta. Pukinsorkat lepäsivät rahilla ja sarvet kurkottelivat kohti kattoa.

”Se on tuurista kiinni”, Joulupukki totesi. ”Löysin agentin, joka tunsi mainostoimistoväkeä. Imago on nykyään kaikki kaikessa.”

Krampus huokasi. ”Minä esiinnyn vain vintagejoulukorteissa ja kauhukirjallisuuden marginaaleissa.”

”Älä huoli, ystävä hyvä”, Joulupukki lohdutti. ”Annan sinulle agenttini sähköpostiosoitteen. Eiköhän sinullekin paikka modernissa kansanperinteessä löydetä!”

Sanansaattaja

Hermes hoippui sisään valtavaa postisäkkiä kantaen ja romautti sen keskelle jumalten kahvihuoneen pöytää. Säkistä tulvi kirjeitä, ja pian jumalat kahlasivat polviaan myöten viesteissä.

”Nämähän on osoitettu Joulupukille!” Odin huudahti.

”Joulupukki kieltäytyy edelleen jumalstatuksesta, vaikka hänellä on enemmän uskovia kuin kellään meistä koskaan.” Hermes totesi. ”Postitonttu ilmoitti, että lähiaikoina kaikki sinne tulevat rukouksiksi katsotut pyynnöt välitetään tänne meille.”

”Ei maailmanrauha ole meidän alaamme”, Saturnus parahti silmäillessään kirjeitä.

”Kenties ei”, sanoi Odin, ja hänen silmänsä välähti. ”Mutta moni ehdottaa asioita, joita voisimme tehdä sille ärsyttävälle pyrkyritsaarille.” Vanhan jumalan kasvoille levisi hymy. ”Ja tämä lapsi toivoo lisäksi ponia. Toivottavasti hänelle kelpaa kahdeksanjalkainen varsa.”

Sekin synkkä ja ikävä

Kansainvälisen joulutonttukonferenssin iltajuhlat olivat täydessä vauhdissa. Last Christmas pauhasi ja tanssilattia oli täynnä tonttuja. Baarin puolelta puolestaan kuului puheensorinaa ja välillä naurunremakka, kun tontut vaihtoivat kokemuksia vuoden töistä.

Baaritiskin kulmalla istui kuitenkin hiljainen harmaanuttu, joka tuijotti synkeänä oluthaarikkaansa.

”Mikä on?” kyseli baarimikko. ”Eikö tanssijalka vipata?”

Tonttu huokaisi syvään. ”Ei, minä vihaan joulumusiikkia.”

”Mistä moinen?”

”Työskentelen Joulupukin musiikkipajan Suomen osastolla.”

”Varpunen jouluaamuna ja niin edelleen?”

”Kyllä. Mutta minun työnkuvani on tuottaa iloisia joululauluja, joihin suomalaiset ihastuisivat.” Tonttu hautasi kasvot käsiinsä ja hänen hartiansa alkoivat täristä.

Baarimikko irvisti myötätuntoisesti, täytti lasin piripintaan ja laski sen tiskille. ”Ota tästä tuikku paloviinaa. Talo tarjoaa.”

Lain nimessä

Jólakötturinn venytteli teräväkyntisiä tassujaan. Joulupojat olivat jo liikkeellä kepposineen, ja Grýla kuumensi pataansa tuhmien lasten varalta. Joulukissa luikahti ulos jaloittelemaan.

Pesän ulkopuolella vastassa oli kuitenkin yllätys: kaksi ankarailmeistä mustapukuista tonttua.

”Seis!” toinen komensi.

Toinen ojensi joulukissalle paksun kirjekuoren, jonka kissa otti hölmistyneenä vastaan.

”Teillä on velvollisuus vastata tähän haasteeseen Korvatunturin oikeustalolla. Haasteen mukaisesti ette saa joulunpyhinä aiheuttaa haittaa Joulupukki Oy:n tavaramerkeille. Teitä kielletään pelottelemasta, raatelemasta tai syömästä ketään ja kehotetaan osoittamaan asiaankuuluvan kunnioittavaa joulumieltä.” Juristitontut poistuivat rekeensä ja joulukissa jäi hankeen istumaan. Huokaisten se palasi kotikoloonsa ja päätti palata unten maille. Jos nukkuisi vaikka vuosisadan, palaisikohan maailma sillä välin järkiinsä?