Avainsana: folklore

Jouluaattoaamun valjetessa Joulumuori havahtui siihen, että viereinen paikka vuoteessa oli tyhjä. Pian hän huomasi tyynyllä lepäävän kirjelapun: ”Joulupukki on meillä. Luovuttakaa kaikki tämän vuoden lahjat, tai joulu on lopullisesti peruttu.”

Joulumuorin kulmakarvat rypistyivät. Määrätietoisesti hän tarttui puhelimeen ja lausui koodisanat: ”Kellokas on karkuteillä.”

Pääsihteeritonttu oli välittömästi tilanteen tasalla. ”Pyydän virka-apua Satumaan poliisista. Käynnistetäänkö suunnitelma D?”

”Toimitaan näin. Ilmoita meikkiin ja kampaukseen tekoparran tarpeesta. Olen pian siellä.” Lopetettuaan puhelun muori puristi uhkean olemuksensa tiukkaan binderiin ja otti kaapista esiin itselleen räätälöidyn päätontun virka-asun. Hän ei ollut huolissaan, tiedustelijatontut löytäisivät Joulupukin kyllä. Siihen saakka operaatio Jouluaatto olisi hänen vastuullaan. Shown täytyi jatkua.

Grýla istui lääkärin odotushuoneessa voihkien ja vatsaansa pidellen. Hurjan näköinen jättiläismäinen peikkomuori oli hädin tuskin mahtunut ovesta sisään, ja tuolirivi natisi pahaenteisesti hänen allaan.

Tohtori tuli hoitajan noutamana odotushuoneeseen outoa potilasta katsomaan ja tutki pahoinvoivan Grýlan siinä paikassa.

”Ei mitään hätää”, lääkäri totesi. ”Tämä vaikuttaa pahalta närästyskohtaukselta. Oletteko syönyt jotain raskasta ruokaa viime aikoina?”

”Sitä tavallista”, Grýla totesi. ”Mureita lapsukaisia, ei mitään epätavallista!” ”Tiedättekö te kuinka paljon lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä lapsissa on nykyään? Rasvaakin on paljon aiempaa enemmän!” tohtori puuskahti. ”Jatkossa syötte korkeintaan yhden hoikan lapsen viikossa. Kirjoitan teille närästyslääkettä ja ruokavalio-ohjeet, niin kyllä te tästä vaivasta pian eroon pääsette!”

TE-toimiston virkailija hämmästyi, asiakas Riihelän astuessa sisään. Tulija oli kenties kyynärän mittainen parrakas harmaanuttu.

”Meillä on uusi asiakaspalvelumalli”, virkailija selitti. ”Tehdään teille yksilöllinen työnhakumahdollisuuskartoitus.”

Riihelä huokasi. ”Riihitonttuhan minä olen, mutta käyttävät tiloilla nykyään sähköisiä kuivureita. Eivät ne tonttua kaipaa.”

”Oletteko alanvaihtoa harkinnut?” virkailija tiedusteli. ”Joulutonttujen tarve ei liene vähentynyt?”

”Ennen aikaan oli tontuille rehellisiä töitä”, Riihelä totesi alistuneeseen sävyyn. Nykyään tarjotaan pelkkiä tarkkailutehtäviä.” Äkkiä hän kasvoi kaksinkertaiseen mittaan, ja käteen ilmestyi raskas kiuaskivi. ”Onkohan virkailija mahtanut olla kiltti?”

Virkailija painoi paniikkinappulaa. Vartija saapui onneksi tuossa tuokiossa ja otti tilanteen haltuun: ”Riihelä ottaa nyt ihan rauhallisesti. Mennäänpä yhdessä tutkimaan työnkuvia kansanperinnearkistosta.”

Ovi kävi. Joulupukki ripusti piispanhiippansa naulaan ja viittoi seuralaistaan peremmälle.

”Etkö ikävöi vanhoja hyviä aikoja?” vieras tiedusteli. ”Piispanlinnaa ja ihmetekoja! Herätit henkiin suolaliemeen säilöttyjä lapsia! Entä meidän yhteiset Euroopan kiertueemme? Kaikki kunnioittivat sinua ja pelkäsivät minua. Nyt minut on unohdettu, ja sinä vietät valtaosan vuotta vanhana tonttuna.”

Joulupukki katsoi mustanpuhuvaa vierasta. Pukinsorkat lepäsivät rahilla ja sarvet kurkottelivat kohti kattoa.

”Se on tuurista kiinni”, Joulupukki totesi. ”Löysin agentin, joka tunsi mainostoimistoväkeä. Imago on nykyään kaikki kaikessa.”

Krampus huokasi. ”Minä esiinnyn vain vintagejoulukorteissa ja kauhukirjallisuuden marginaaleissa.”

”Älä huoli, ystävä hyvä”, Joulupukki lohdutti. ”Annan sinulle agenttini sähköpostiosoitteen. Eiköhän sinullekin paikka modernissa kansanperinteessä löydetä!”

Jólakötturinn venytteli teräväkyntisiä tassujaan. Joulupojat olivat jo liikkeellä kepposineen, ja Grýla kuumensi pataansa tuhmien lasten varalta. Joulukissa luikahti ulos jaloittelemaan.

Pesän ulkopuolella vastassa oli kuitenkin yllätys: kaksi ankarailmeistä mustapukuista tonttua.

”Seis!” toinen komensi.

Toinen ojensi joulukissalle paksun kirjekuoren, jonka kissa otti hölmistyneenä vastaan.

”Teillä on velvollisuus vastata tähän haasteeseen Korvatunturin oikeustalolla. Haasteen mukaisesti ette saa joulunpyhinä aiheuttaa haittaa Joulupukki Oy:n tavaramerkeille. Teitä kielletään pelottelemasta, raatelemasta tai syömästä ketään ja kehotetaan osoittamaan asiaankuuluvan kunnioittavaa joulumieltä.” Juristitontut poistuivat rekeensä ja joulukissa jäi hankeen istumaan. Huokaisten se palasi kotikoloonsa ja päätti palata unten maille. Jos nukkuisi vaikka vuosisadan, palaisikohan maailma sillä välin järkiinsä?