Kansanperinteen vastaisku

”Korvatunturi-korporaatio on turmeltunut. Coca-colan kanssa jo lähes sata vuotta sitten solmittu sopimus tuottaa Joulupukille miljoonia, mutta joulun henki on kadonnut ja joulu on kaupallistunut pelkäksi kulutusjuhlaksi. Muovikrääsän jokajouluinen hiilijalanjälki on käsittämätön!”

Pelottavan näköinen hahmo nyökytteli kuunnellessaan maailmanlaajuisen ilmastosalaliiton Suomen edustajaa. Veitsenterävät sarvet välkähtivät, mutta tuohiset kasvot olivat ilmeettömät.

”Joulupukki muistutti ennen kovasti teitä, mutta mies on myynyt sielunsa mammonalle. Toivoisimme, että voisitte liittyä rintamaan meidän kanssamme. Palauttaa perinteitä kotimaiseen jouluun.”

***

Ja niin lapset ja vähän vanhemmatkin ympäri maan säikähtivät jouluna pelottavaa, meluavaa hahmoa, joka tunkeutui koteihin ja uhkasi uunin rikkomisella, ellei häntä kestittäisi. Eikä kekripukilla ollut vuosikymmeniin ollut näin hauskaa.

Terveyshuolia

”Kun minä en tiedä, mikä on vialla! Herään öisin, enkä saa enää unta. Välillä on kuuma, sitten kylmä. Sydän tykyttää. Ja vaikka olen aina ollut hyväntuulinen, niin nyt olen vähän väliä kiukkuinen kuin ampiainen!”

Savukosken terveysaseman nuori keikkalääkäri rykäisi.

”Tuota… Potilastiedoissanne on puutteita, ei ole ikää eikä sukunimeä, ja osoitteenakin on vain Korvatunturi…”

”Voi, sano Joulumuori vaan! Lakkasin laskemasta vuosisatoja aikoja sitten.”

Lääkäri näytti hämmentyneeltä.

”Teidän oireenne kuulostavat vaihdevuosioireilta”, hän sanoi. ”Mutta en arvaa määrätä laboratoriokokeita, kun en tiedä estrogeenitasojen raja-arvoja taruolennoille. On ehkä parasta, että kirjoitan teille suoraan lähetteen Lapin keskussairaalan naistentautien poliklinikalle. Älkää huolehtiko, kyllä teidät kuntoon saadaan!”

Juridista ongelmanratkaisua

Pääpostitonttu tiirasi hyvin virallisen näköistä kirjettä, luki tekstin, kaivoi esiin suurennuslasin, luki uudelleen. Joka lukukierroksella tontun iloisenpunaiset posket muuttuivat aina vain kalpeammiksi. Lopulta tonttu nousi, suoristi nuttuaan, otti kirjeen ja meni itse Joulupukin juttusille.

”Nyt on piru merrassa”, pääpostitonttu sanoi. ”Tässä todetaan, että meidän listamme maailman lapsista ja tarkkailijatonttujen raportit muodostavat laittoman henkilörekisterin. Mitä me teemme? Jos materiaalit tuhotaan, siinä menee tuhansia tonttutyövuosia taivaan tuuliin!”

Joulupukki myhäili.

”Älä huolehdi, tonttu hyvä! Korjaava prosessi on jo pitkällä. Myös tulevaisuuden lasten on saatava tietää, että pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee! Tarkkailijatonttujen työtehtävät lisätään pian Unescon kiireellistä suojelua vaativan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.”

Suosittelualgoritmi

Korvatunturin tarkkailujaoston tietomurto-osaston mestaritonttu haroi huolestuneesti partaansa. Sihteeri näpäytti näkyviin seuraavan dian.

”Kehitys on huolestuttava. Viisi vuotta sitten vain murto-osa vanhemmista käytti GoogleTonttu -urkintapalvelua lastensa lahjatoiveiden selvittämiseen, mutta viime vuonna osuus oli jo lähes viisikymmentä prosenttia ja tämän vuoden ennuste näyttää vielä huonommalta. GoogleTonttu suosittelee tietenkin vain yhteistyökumppaniensa tuotteita. Korvatunturin lahjapajan tilausmäärät ovat romahtaneet.”

”Juristitonttumme tekevät parhaansa megakorporaation nimeämiskäytäntöä vastaan, mutta toistaiseksi tuloksena on ollut vain yhä suurempia tarjouksia koko Korvatunturin operatiivisen toiminnan ostosta.”

Tonttuagentit mutisivat vihaisesti.

”Tehtävämme on soluttautua GoogleTonttuun keinoja kaihtamatta: käyttäjämanipulaatio, palvelunestohyökkäys, sabotaasi. Turvallisuusjaosto toimittaa tarvittaessa tonttuvoimaa.”

Mestaritonttu kohotti nyrkkinsä rohkaistakseen joukkojaan matkaan.

”Make Korvatunturi great again!”

Joulusiivous

Kello lähestyi kolmea aamuyöllä, kun Möttöset kotiutuivat firman pikkujouluista.

Eteisessä Pave äkkiä pysähtyi.

”Mikä toi on?”

”Kuivausrumpu”, Lissu totesi. Sitten hän ravisti päätään karkottaakseen glögimaustetun jouludrinkin kuplat päästään. ”Miksi kuivausrumpu pyörii? Ollaan oltu bileissä iltakahdeksasta!”

”Kaamea tulipaloriski!” Pave päivitteli. ”Tiskikonekin on päällä!”

”Moppi on kuivumassa”, Lissu raportoi kylpyhuoneesta.

Koti oli tahrattoman puhdas. Pyykkikorit oli tyhjennetty, lattiat mopattu ja ikkunoissa oli vastasilitetyt jouluverhot.

”Soitan poliisit”, Pave hätäili.

”Mitä sanoisit? Jouduttiin salasiivoojan uhriksi?”

***

Vaatehuoneen hyllyllä vanha kotitonttu läimäytti harjoittelijaa takaraivoon.

”Malttia auttamisintoon! Virkavalta raportoi tonttutoiminnan tarkastajille. Parhaassakin tapauksessa joudut kertaamaan hiipimiskurssin, ja pahimmassa lähettävät sinut Korvatunturin hikipajaan. Enkä minä pääse koskaan eläkkeelle!”

Työvoimapoliittinen toimenpide

Haastattelijatonttu katsoi työnhakijaa hämmentyneenä.

”Teidät siis lähetettiin sieltä… työvoimatoimistosta?”

”TE-palveluista, nykyään”, hakija korjasi. ”Kuvittelin ensin, että tämä oli Tonttulan elämyskylä Levillä ja ajattelin jättää hakematta. Olen yli viisikymppinen ravintola-alan ammattilainen, en minä tässä iässä enää rupea laskemaan pulkkamäkeä tonttupuvussa turistien huviksi.”

Haastattelijatonttu näytti uteliaalta.

”Päätitte kuitenkin hakea tänne. Miksi?”

Työnhakija rykäisi.

”Huomasin osoitteen oikein Korvatunturilla. Olen tehnyt keikkaa Lapissa kolmekymmentä vuotta ja tiesin, ettei täällä mitään turistirysää ole.” Sitten hänen kasvoilleen nousi vieno puna. ”Ja onhan siitä nyt aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut Joulupukille…”

Haastattelijatonttu hymyili leveästi. ”Ravintola-alalta, sanoitte? Tonttuarmeijakin marssii vatsallaan ja puurokauhan varteen tarvitaan reipasta väkeä. Tervetuloa töihin!”

Operaatio Jouluaatto

Jouluaattoaamun valjetessa Joulumuori havahtui siihen, että viereinen paikka vuoteessa oli tyhjä. Pian hän huomasi tyynyllä lepäävän kirjelapun: ”Joulupukki on meillä. Luovuttakaa kaikki tämän vuoden lahjat, tai joulu on lopullisesti peruttu.”

Joulumuorin kulmakarvat rypistyivät. Määrätietoisesti hän tarttui puhelimeen ja lausui koodisanat: ”Kellokas on karkuteillä.”

Pääsihteeritonttu oli välittömästi tilanteen tasalla. ”Pyydän virka-apua Satumaan poliisista. Käynnistetäänkö suunnitelma D?”

”Toimitaan näin. Ilmoita meikkiin ja kampaukseen tekoparran tarpeesta. Olen pian siellä.” Lopetettuaan puhelun muori puristi uhkean olemuksensa tiukkaan binderiin ja otti kaapista esiin itselleen räätälöidyn päätontun virka-asun. Hän ei ollut huolissaan, tiedustelijatontut löytäisivät Joulupukin kyllä. Siihen saakka operaatio Jouluaatto olisi hänen vastuullaan. Shown täytyi jatkua.

Baarikärpäset

Meluisa joukko oikaisi puistikon läpi hyvässä laitamyötäisessä. Oli myöhäistä pikkujouluille, mutta talvipäivänseisauksen baarikierros oli mainio tapa purkaa joulustressiä.

Lumi oli taivuttanut kaksi puuta säihkyväksi portiksi. Seurue hoippui naureskellen valkoisen kaaren alitse. Toisella puolella he seisahtuivat hämmästyneinä katsomaan, kuinka valoa hohtavat keijut tanssivat maagisen aarnimetsän aukealla.

”Emme taida enää olla Kansasissa, Toto”, yksi baarikärpäsistä huokasi.

”Me ollaan Helsingissä, ja mun nimi on Tuukka”, hieman hitaammilla hoksottimilla varustettu juhlija sammalsi.

Talvinen kaupunki oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kolmas illanviettäjä kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Hiljaa he jatkoivat matkaa syvemmälle lumottuun metsään.

***

”Poliisi ymmällään”, julistivat iltapäivälehtien lööpit seuraavina päivinä. Kadonneiden juhlijoiden arvoitus ei selviäisi koskaan.

Jouluna Jumala syntyi

Korvatunturilla kävi kova kuhina. Joulun deadlinet jo painoivat hurjaa vauhtia päälle, ja Joulumuorilla oli lisäksi vielä arvokas ja harvinainen kahvivieras. Muorin lämmin tupa oli hiljainen saareke kiireen keskellä, eivätkä pirttipöydän ääressä kahvittelevat rouvat antaneet kurkistelevien tonttujen häiritä itseään.

Maria, Jumalan äiti, huokasi syvään, kun tuli rätisi tuvan uunissa ja kahvikuppi lämmitti palelevia käsiä. Joulumuorikin oli laskenut kutimen käsistään ja nautti hetkestä. Hiljaa he jutustelivat monenlaista nähneiden naisten asioita, välillä naurahtaen, välillä silmäkulmiaan pyyhkien.

Lopulta kahvit oli juotu ja Maria alkoi hieman haluttomasti tehdä lähtöä. Silloin Joulumuori teki ehdotuksen, joka sai Marian kasvot säteilemään hänen sädekehäänsäkin kirkkaammin: ”Eiköhän mennä vielä saunaan!”

Vatsanväänteitä

Grýla istui lääkärin odotushuoneessa voihkien ja vatsaansa pidellen. Hurjan näköinen jättiläismäinen peikkomuori oli hädin tuskin mahtunut ovesta sisään, ja tuolirivi natisi pahaenteisesti hänen allaan.

Tohtori tuli hoitajan noutamana odotushuoneeseen outoa potilasta katsomaan ja tutki pahoinvoivan Grýlan siinä paikassa.

”Ei mitään hätää”, lääkäri totesi. ”Tämä vaikuttaa pahalta närästyskohtaukselta. Oletteko syönyt jotain raskasta ruokaa viime aikoina?”

”Sitä tavallista”, Grýla totesi. ”Mureita lapsukaisia, ei mitään epätavallista!” ”Tiedättekö te kuinka paljon lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä lapsissa on nykyään? Rasvaakin on paljon aiempaa enemmän!” tohtori puuskahti. ”Jatkossa syötte korkeintaan yhden hoikan lapsen viikossa. Kirjoitan teille närästyslääkettä ja ruokavalio-ohjeet, niin kyllä te tästä vaivasta pian eroon pääsette!”