Avainsana: raapale

Julkaistu

Operaatio Jouluaatto

Jouluaattoaamun valjetessa Joulumuori havahtui siihen, että viereinen paikka vuoteessa oli tyhjä. Pian hän huomasi tyynyllä lepäävän kirjelapun: ”Joulupukki on meillä. Luovuttakaa kaikki tämän vuoden lahjat, tai joulu on lopullisesti peruttu.”

Joulumuorin kulmakarvat rypistyivät. Määrätietoisesti hän tarttui puhelimeen ja lausui koodisanat: ”Kellokas on karkuteillä.”

Pääsihteeritonttu oli välittömästi tilanteen tasalla. ”Pyydän virka-apua Satumaan poliisista. Käynnistetäänkö suunnitelma D?”

”Toimitaan näin. Ilmoita meikkiin ja kampaukseen tekoparran tarpeesta. Olen pian siellä.” Lopetettuaan puhelun muori puristi uhkean olemuksensa tiukkaan binderiin ja otti kaapista esiin itselleen räätälöidyn päätontun virka-asun. Hän ei ollut huolissaan, tiedustelijatontut löytäisivät Joulupukin kyllä. Siihen saakka operaatio Jouluaatto olisi hänen vastuullaan. Shown täytyi jatkua.

Julkaistu

Lahjaputiikki

”Miksi tässä aina käy näin?” Helmi manasi, kun oli jälleen kerran lykännyt joululahjojen ostamista aatonaattoon. Kauppakeskus oli täynnä stressaantuneita shoppailijoita, kauppoihin oli vaikea mahtua sekaan ja kassajonot tukkivat ahtaat käytävät.

Paniikkioireiden uhatessa Helmi livahti kulman ympäri kuvitellen päätyvänsä lyhyeen huoltokäytävään. Hänen yllätykseksensä käytävän varrelle oli kuitenkin ilmaantunut pieni putiikki. Rauhallinen tunnelmamusiikki soi, eikä muita asiakkaita näkynyt. Harmaanuttuinen myyjä hymyili Helmille.

Hetken kuluttua Helmi havahtui käytävältä silmiään räpytellen. Hänen jalkojensa juuressa oli kaksi siististi täyteen pakattua joulunpunaista paperikassia, joista paljastui juuri sopiva joululahja jokaiselle perheenjäsenelle. Salaperäinen lahjaputiikki oli kadonnut, eikä Helmi enää koskaan löytänyt sitä, vaikka tutki tarkkaan kauppakeskuksen kaikki sivukäytävät.

Julkaistu

Hyrskyn myrskyn

”Tee tilaa!” Miisa komensi ja ryömi sängyn alle.

Vihertäväkarvainen hirviö teki parhaansa kootakseen raajansa niin, että Miisakin mahtuisi lastensängyn alle. Raatelukynnet välkähtelivät pimeässä.

”Mikä hätänä? Näitkö painajaista? Nythän on keskipäivä!” kyseli sikeästä unesta havahtunut mörkö.

”Äiti siivoaa”, Miisa selitti. ”Ja se vihaa siivoamista, niin se on myös kamalan kiukkuinen.”

”Miksi se sitten siivoaa?” mörkö tiedusteli.

”Joulu ei kuulemma tule, jos ei jynssää hammasharjalla jalkalistoja.”

Rauski pudisti päätään. ”Kuka sille on tuollaista väittänyt? Kamala vaiva, koko talo hyrskyn myrskyn, ja ylihuomenna on kaikki kuitenkin lahjapaperinriekaleissa ja nurkat täynnä uutta tavaraa.”

Miisa huokasi. ”Minusta ei ainakaan koskaan tule tuollaista aikuista”, hän lupasi.

Julkaistu

Baarikärpäset

Meluisa joukko oikaisi puistikon läpi hyvässä laitamyötäisessä. Oli myöhäistä pikkujouluille, mutta talvipäivänseisauksen baarikierros oli mainio tapa purkaa joulustressiä.

Lumi oli taivuttanut kaksi puuta säihkyväksi portiksi. Seurue hoippui naureskellen valkoisen kaaren alitse. Toisella puolella he seisahtuivat hämmästyneinä katsomaan, kuinka valoa hohtavat keijut tanssivat maagisen aarnimetsän aukealla.

”Emme taida enää olla Kansasissa, Toto”, yksi baarikärpäsistä huokasi.

”Me ollaan Helsingissä, ja mun nimi on Tuukka”, hieman hitaammilla hoksottimilla varustettu juhlija sammalsi.

Talvinen kaupunki oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kolmas illanviettäjä kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Hiljaa he jatkoivat matkaa syvemmälle lumottuun metsään.

***

”Poliisi ymmällään”, julistivat iltapäivälehtien lööpit seuraavina päivinä. Kadonneiden juhlijoiden arvoitus ei selviäisi koskaan.

Julkaistu

Raportti

Myöhään tiistain 20.12. vastaisena yönä rikostutkijat Kettu ja Kaivanto olivat vapaailtanaan ulkona, kun he kiinnittivät huomiota valoilmiöön kujalla. Kiirehtiessään katsomaan he löysivät kaksi enkeliä, jotka olivat riistämässä mukaansa tuulensuojaan hakeutunutta lasta. Enkelit pakenivat lentäen, mutta rikostutkijat saivat pelastettua hypotermiaan vaipuneen lapsen ja toimittivat tämän sairaalaan.

Lapsen todettiin olevan puutteellisesti puettu ja nälkiintynyt. Hänen käsissään oli palovammoja. Kun lasta pystyttiin kuulemaan, selvisi, että hänet oli pakotettu tulitikkujen myyntityöhön. Hän oli pyrkinyt lämmittelemään tikkuja polttamalla.

Kiitämme ripeitä rikostutkijoita. Koska tapauksessa on syytä epäillä useita lastensuojelurikoksia, tarvitsemme virka-apua. Toivomme kyseisten rikostutkijoiden olevan käytettävissä.

Satumaan lastensuojelu, päivystävä sosiaalityöntekijä Karhu. Tiedoksi, Satumaan poliisi, johtaja Korppi.

Julkaistu

Pesäpäivät

Aurinko käpertyi viinilasi kädessään sohvannurkkaan, kääriytyi pehmeään vilttiin ja valmistautui nauttimaan Temptation Solar System Linnunradan finaalijaksosta.

Joku jyskytti ovea. ”Eikö olisi jo aika nousta?” Aamu vaati.

”Minä vietän nyt pesäpäiviä”, Aurinko totesi. ”Palataan asiaan joulun jälkeen.”

”Pesäpäivät alkavat vasta ylihuomenna!” Aamu protestoi. ”Nyt ylös ja töihin sieltä!”

”Anna kuun hoitaa kuumottamiset.”

”Puolikuu oli viime viikolla”, Aamu parkaisi. ”Nyt ollaan hädin tuskin sirpissä, ja kohta on uusikuu!”

”Tein ylitöitä koko kesän, aina oli joku paikka helteillä korvennettavana. Saatte nyt pärjätä pari päivää ilman minua”, Aurinko vastasi määrätietoisesti, napautti telkkaristaan ääniä kovemmalle ja keskittyi nauttimaan ihanasta realitydraamasta. Ehtisi sitä paistaa ensi viikollakin.

Julkaistu

Jouluna Jumala syntyi

Korvatunturilla kävi kova kuhina. Joulun deadlinet jo painoivat hurjaa vauhtia päälle, ja Joulumuorilla oli lisäksi vielä arvokas ja harvinainen kahvivieras. Muorin lämmin tupa oli hiljainen saareke kiireen keskellä, eivätkä pirttipöydän ääressä kahvittelevat rouvat antaneet kurkistelevien tonttujen häiritä itseään.

Maria, Jumalan äiti, huokasi syvään, kun tuli rätisi tuvan uunissa ja kahvikuppi lämmitti palelevia käsiä. Joulumuorikin oli laskenut kutimen käsistään ja nautti hetkestä. Hiljaa he jutustelivat monenlaista nähneiden naisten asioita, välillä naurahtaen, välillä silmäkulmiaan pyyhkien.

Lopulta kahvit oli juotu ja Maria alkoi hieman haluttomasti tehdä lähtöä. Silloin Joulumuori teki ehdotuksen, joka sai Marian kasvot säteilemään hänen sädekehäänsäkin kirkkaammin: ”Eiköhän mennä vielä saunaan!”

Julkaistu

Väärinymmärrys

Kissa värjötteli aidalla hartiat kyyryssä, häntä kiedottuna lämmikkeeksi tassujen ympärille.

”Miksi et ole sisällä takkatulen lämmössä?” naapurin koira haukahti.

”Raahasivat minut niskavilloista pihalle”, kissa tuhahti.

”Kamalaa!” koira vinkaisi myötätuntoisesti.

”En ymmärrä, mikä niihin meni”, kissa sanoi. ”Ne puunasivat ja sohivat imurilla päiväkausia. Rauhalliset kissanpäivät olivat muisto vain. Sitten ne hyvittelivät minua tuomalla sisään uuden kiipeilypuun. Ripustivat sen vielä täyteen lelujakin. Oli hopeista pörröistä nauhaa ja kauniin kiiltäviä palloja. Olin jo valmis antamaan niille anteeksi, mutta annas olla, kun yritin mennä leikkimään. Kamala huuto ja mekastus!”

Kissa ja koira kääntyivät yhdessä katsomaan joulukoristeltua ikkunaa. ”Ihmiset”, koira huokasi. ”Ei niitä opi ymmärtämään.”

Julkaistu

Vatsanväänteitä

Grýla istui lääkärin odotushuoneessa voihkien ja vatsaansa pidellen. Hurjan näköinen jättiläismäinen peikkomuori oli hädin tuskin mahtunut ovesta sisään, ja tuolirivi natisi pahaenteisesti hänen allaan.

Tohtori tuli hoitajan noutamana odotushuoneeseen outoa potilasta katsomaan ja tutki pahoinvoivan Grýlan siinä paikassa.

”Ei mitään hätää”, lääkäri totesi. ”Tämä vaikuttaa pahalta närästyskohtaukselta. Oletteko syönyt jotain raskasta ruokaa viime aikoina?”

”Sitä tavallista”, Grýla totesi. ”Mureita lapsukaisia, ei mitään epätavallista!” ”Tiedättekö te kuinka paljon lisäaineita ja ympäristömyrkkyjä lapsissa on nykyään? Rasvaakin on paljon aiempaa enemmän!” tohtori puuskahti. ”Jatkossa syötte korkeintaan yhden hoikan lapsen viikossa. Kirjoitan teille närästyslääkettä ja ruokavalio-ohjeet, niin kyllä te tästä vaivasta pian eroon pääsette!”

Julkaistu

Toiveunta

”Esi-isät olisivat voineet valita aurinkoisemman maan!” Maikku huokasi.

”Kankkoset lähtevät taas jouluksi Kanarialle”, Hessu totesi.

”Jos olisin yhtä rikas kuin Kankkoset niin lähtisin jonnekin trooppisille saarille”, Maikku haaveili. Sielunsa silmin hän näki Barbadoksen valkoiset hiekkarannat.

Seuraavana aamuna Maikku könysi puoliunessa pedistä, kiskoi päälleen joulukuun keleihin sopivat kerrokset villaa ja Gore-Texiä ja hiippaili hiljaa ulos ovesta, ettei herättäisi Hessua. Yritys oli kuitenkin turha, sillä Hessu heräsi hänen kirkaisuunsa.

”Saatiin sitten se etelänmatka”, Hessu totesi kiirehdittyään kerrostalon rappukäytävän tilalle ilmestyneelle bungalowin terassille. Maikku lysähti aurinkotuoliin ja katsoi lasinkirkasta merta. ”Täytynee ilmoittaa pomolle, että olen tänään etätöissä. Olettaen, että kännykässä on toiveunissa kenttää.”