Salaliittolaiset

Tummat kaavut piilottivat vartalon muodot ja suuret huput peittivät kasvot, kun salaliittolaiset yksi kerrallaan hiipivät sisään komean kartanon sivuovesta. Hetkellistä hämmennystä tosin koettiin, kun sisään pyrki punakaapuinen henkilö. Onneksi ovivahdit osasivat ohjata eksyneen Uuden Maailmanjärjestyksen salaliiton kokoukseen naapurikartanolle.

Viimein kaikki olivat paikalla ja johtaja nousi puhujankorokkeelle.

”Ystävät, toverit, sisarukset! Tiedän, että te osaatte lukea ennusmerkkejä. Vuonna 2017 alkoi Donald Trumpin presidenttikausi, eikä maailma parina seuraavana vuonna mennyt ainakaan parempaan suuntaan. Ja mitä vähemmän puhumme vuodesta 2020, sen parempi.”

Mustahuppuinen yleisö nyökytteli. ”Tänä vuonna meidän on taattava maailmalle parempi tuleva vuosi! Noutakaa soihdut ja bensiini! Tänä vuonna Gävlen olkipukki jälleen palaa!”

Työvoimapoliittinen toimenpide

Haastattelijatonttu katsoi työnhakijaa hämmentyneenä.

”Teidät siis lähetettiin sieltä… työvoimatoimistosta?”

”TE-palveluista, nykyään”, hakija korjasi. ”Kuvittelin ensin, että tämä oli Tonttulan elämyskylä Levillä ja ajattelin jättää hakematta. Olen yli viisikymppinen ravintola-alan ammattilainen, en minä tässä iässä enää rupea laskemaan pulkkamäkeä tonttupuvussa turistien huviksi.”

Haastattelijatonttu näytti uteliaalta.

”Päätitte kuitenkin hakea tänne. Miksi?”

Työnhakija rykäisi.

”Huomasin osoitteen oikein Korvatunturilla. Olen tehnyt keikkaa Lapissa kolmekymmentä vuotta ja tiesin, ettei täällä mitään turistirysää ole.” Sitten hänen kasvoilleen nousi vieno puna. ”Ja onhan siitä nyt aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut Joulupukille…”

Haastattelijatonttu hymyili leveästi. ”Ravintola-alalta, sanoitte? Tonttuarmeijakin marssii vatsallaan ja puurokauhan varteen tarvitaan reipasta väkeä. Tervetuloa töihin!”

Puhelinmyyjä

”Helmi tässä Korvamatojen Kestotilauspalvelusta!”

”En osta puhelinmyyjiltä…”

”Ei hätää, teillähän on tämä elinikäinen maksuton kestotilaus voimassa! Soittelen nyt tällaisella mukavalla asialla, että nyt olisi tarjolla edullisesti erä ysäriklassikoita, esimerkiksi Anna Hanskin Jos et sä soita…”

”Miksi maksaisin kappaleista, joiden olemassaolon haluaisin unohtaa?”

”Elinikäinen maksuton kestotilaushan takaa ainoastaan joululaulut, Suvivirren ja Miljoonasateen Marraskuun. Muuten soittolista on satunnainen.”

”Voiko kestotilauksen perua?”

”Peruutusmahdollisuutta ei ole, näette sen kun katsotte sopimusehtojen viidettätoista liitettä mikroskoopilla.”

”Valitan kuluttaja-asiamiehelle!” ”Kuluttaja-asiamies on ratkaisussaan KKV/018 linjannut, että meidän ilmaispalvelumme on kuluttajalle etu. Mutta teidän ei tarvitse tehdä tilausta! Saatte silti näytekappaleena Ressu Redfordin Kuka on se oikean. Hyvää joulunaikaa!”

Joulukaktus

Kommuunin keittiössä vallitsi ankean kaamosajan unelias tunnelma, kun Sepi saapui iltapäiväkahviapajille energisen oloisena ja kasvot loistaen.

”Kävin Plantagenissa, hän selitti. Ostin joulukaktuksen!”

Marke ja Lotta huokaisivat. Olohuone oli jo täynnä mummolakasveja. Valtavaksi villiintynyt kiinanruusu peitti suurimman osan ikkunaa. Yhtä innokkaasti kasvava muratti kiikkui Sepin luonnonvalkoisesta kalastajanlangasta solmimassa, tummanruskein puuhelmin koristellussa makrameeamppelissa. Nurkkaan työnnetty jukkapalmu varjosti nojatuolia.

”Tulkaa katsomaan!”

Olohuoneen ovensuussa kämppisten leuat loksahtivat auki. Kukkivan joulukaktuksen asemesta heitä odotti kattoon asti ulottuva pylvästyräkki. Sepi oli kietonut sen ympärille ledivalosarjan ja kimallenauhaa ja kiinnittänyt latvaan tähden.

”Komea kasvi”, Marke mutisi.

”Kestävämpi kuin kuusi”, Lotta täydensi.

”Eikä tarvitse imuroida neulasia vielä juhannuksenakin!”

Kummituskeli

Repe lysähti hätäkeskuksen taukohuoneen sohvalle.

”Jumalauta, mikä ihmisiin on mennyt! Tuo oli viides sekopää tänä iltana, joka soitti ilmoittaakseen haamuhavainnosta.”

Pipsa ja Santtu vilkaisivat toisiaan.

”Nukuitko perehdytyskurssilla? Koko yöksi on luvattu kylmää ja kosteaa koillistuulta. Paras mahdollinen kummituskeli!”

Repe näytti entistä hölmistyneemmältä. Pipsa huokaisi, avasi pöydällä lojuvan ohjekansion ja lehteili esiin loppuosan tiedotenipun.

”Ei ihme, ettet ole törmännyt näihin ilmoituksiin aiemmin, on ollut etelätuulta ja haamut haihtuvat jos on liian lämmintä.” 

”Parameteorologian laitos… Ei voi olla totta!”

***

Toverit suuntasivat työpisteilleen jättäen epäuskoisen Repen tavaamaan ohjeita.

”Pitäisikö meidän varoittaa Repeä kaamosajan vampyyreistä?”

Santtu virnisti.

”Eiköhän poikaparka pian kuule niistä kertomattakin.”

Valetonttu

Jakelu: Tutkija Saksa, tiedoksi hankejohtaja Harakka.

Hyvä tutkija Saksa.

Toimeksiantajamme, Tonttujen ammattiyhdistys TAYn, tietoon on tullut, että käytätte hankkeen tehtäväkuvauksessanne tutkijan ohella kuvausta ”sometonttu eli sometilien haltija”.

Pyydämme lopettamaan tämän kuvauksen käytön välittömästi. Ihmisten keskuudessa ”tonttu” on pitkään ymmärretty hauskana luonnehdintana erilaisten tehtävien vastuuhenkilöistä, mutta kyseessä on suojattu ammattinimike. Väärinkäytökset heikentävät nimikkeen arvostusta sekä yleisön luottamusta oikeisiin ammattitutkinnon suorittaneisiin tonttuihin.

Emme suosittele käyttämään myöskään ”haltija” -nimitystä, koska sana on monitulkintainen eikä selkeästi erota ihmisten toimintaa laillistettujen tonttujen toiminnasta. Sosiaalisen median tilien sekä muun tietotekniikan osalta ehdotamme tarkoitukseen neutraalimpaa termiä ”ylläpitäjä”.

Hyvää joulun odotusta!

Yhteistyöterveisin

Tuisku Olki-Pukkila

Asianajotoimisto Torvinen ja Tohelo

Lahjaputiikki

”Miksi tässä aina käy näin?” Helmi manasi, kun oli jälleen kerran lykännyt joululahjojen ostamista aatonaattoon. Kauppakeskus oli täynnä stressaantuneita shoppailijoita, kauppoihin oli vaikea mahtua sekaan ja kassajonot tukkivat ahtaat käytävät.

Paniikkioireiden uhatessa Helmi livahti kulman ympäri kuvitellen päätyvänsä lyhyeen huoltokäytävään. Hänen yllätykseksensä käytävän varrelle oli kuitenkin ilmaantunut pieni putiikki. Rauhallinen tunnelmamusiikki soi, eikä muita asiakkaita näkynyt. Harmaanuttuinen myyjä hymyili Helmille.

Hetken kuluttua Helmi havahtui käytävältä silmiään räpytellen. Hänen jalkojensa juuressa oli kaksi siististi täyteen pakattua joulunpunaista paperikassia, joista paljastui juuri sopiva joululahja jokaiselle perheenjäsenelle. Salaperäinen lahjaputiikki oli kadonnut, eikä Helmi enää koskaan löytänyt sitä, vaikka tutki tarkkaan kauppakeskuksen kaikki sivukäytävät.

Hyrskyn myrskyn

”Tee tilaa!” Miisa komensi ja ryömi sängyn alle.

Vihertäväkarvainen hirviö teki parhaansa kootakseen raajansa niin, että Miisakin mahtuisi lastensängyn alle. Raatelukynnet välkähtelivät pimeässä.

”Mikä hätänä? Näitkö painajaista? Nythän on keskipäivä!” kyseli sikeästä unesta havahtunut mörkö.

”Äiti siivoaa”, Miisa selitti. ”Ja se vihaa siivoamista, niin se on myös kamalan kiukkuinen.”

”Miksi se sitten siivoaa?” mörkö tiedusteli.

”Joulu ei kuulemma tule, jos ei jynssää hammasharjalla jalkalistoja.”

Rauski pudisti päätään. ”Kuka sille on tuollaista väittänyt? Kamala vaiva, koko talo hyrskyn myrskyn, ja ylihuomenna on kaikki kuitenkin lahjapaperinriekaleissa ja nurkat täynnä uutta tavaraa.”

Miisa huokasi. ”Minusta ei ainakaan koskaan tule tuollaista aikuista”, hän lupasi.

Baarikärpäset

Meluisa joukko oikaisi puistikon läpi hyvässä laitamyötäisessä. Oli myöhäistä pikkujouluille, mutta talvipäivänseisauksen baarikierros oli mainio tapa purkaa joulustressiä.

Lumi oli taivuttanut kaksi puuta säihkyväksi portiksi. Seurue hoippui naureskellen valkoisen kaaren alitse. Toisella puolella he seisahtuivat hämmästyneinä katsomaan, kuinka valoa hohtavat keijut tanssivat maagisen aarnimetsän aukealla.

”Emme taida enää olla Kansasissa, Toto”, yksi baarikärpäsistä huokasi.

”Me ollaan Helsingissä, ja mun nimi on Tuukka”, hieman hitaammilla hoksottimilla varustettu juhlija sammalsi.

Talvinen kaupunki oli haihtunut kuin tuhka tuuleen. Kolmas illanviettäjä kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Hiljaa he jatkoivat matkaa syvemmälle lumottuun metsään.

***

”Poliisi ymmällään”, julistivat iltapäivälehtien lööpit seuraavina päivinä. Kadonneiden juhlijoiden arvoitus ei selviäisi koskaan.

Pesäpäivät

Aurinko käpertyi viinilasi kädessään sohvannurkkaan, kääriytyi pehmeään vilttiin ja valmistautui nauttimaan Temptation Solar System Linnunradan finaalijaksosta.

Joku jyskytti ovea. ”Eikö olisi jo aika nousta?” Aamu vaati.

”Minä vietän nyt pesäpäiviä”, Aurinko totesi. ”Palataan asiaan joulun jälkeen.”

”Pesäpäivät alkavat vasta ylihuomenna!” Aamu protestoi. ”Nyt ylös ja töihin sieltä!”

”Anna kuun hoitaa kuumottamiset.”

”Puolikuu oli viime viikolla”, Aamu parkaisi. ”Nyt ollaan hädin tuskin sirpissä, ja kohta on uusikuu!”

”Tein ylitöitä koko kesän, aina oli joku paikka helteillä korvennettavana. Saatte nyt pärjätä pari päivää ilman minua”, Aurinko vastasi määrätietoisesti, napautti telkkaristaan ääniä kovemmalle ja keskittyi nauttimaan ihanasta realitydraamasta. Ehtisi sitä paistaa ensi viikollakin.