Avainsana: muu

”Helmi tässä Korvamatojen Kestotilauspalvelusta!”

”En osta puhelinmyyjiltä…”

”Ei hätää, teillähän on tämä elinikäinen maksuton kestotilaus voimassa! Soittelen nyt tällaisella mukavalla asialla, että nyt olisi tarjolla edullisesti erä ysäriklassikoita, esimerkiksi Anna Hanskin Jos et sä soita…”

”Miksi maksaisin kappaleista, joiden olemassaolon haluaisin unohtaa?”

”Elinikäinen maksuton kestotilaushan takaa ainoastaan joululaulut, Suvivirren ja Miljoonasateen Marraskuun. Muuten soittolista on satunnainen.”

”Voiko kestotilauksen perua?”

”Peruutusmahdollisuutta ei ole, näette sen kun katsotte sopimusehtojen viidettätoista liitettä mikroskoopilla.”

”Valitan kuluttaja-asiamiehelle!” ”Kuluttaja-asiamies on ratkaisussaan KKV/018 linjannut, että meidän ilmaispalvelumme on kuluttajalle etu. Mutta teidän ei tarvitse tehdä tilausta! Saatte silti näytekappaleena Ressu Redfordin Kuka on se oikean. Hyvää joulunaikaa!”

Kommuunin keittiössä vallitsi ankean kaamosajan unelias tunnelma, kun Sepi saapui iltapäiväkahviapajille energisen oloisena ja kasvot loistaen.

”Kävin Plantagenissa, hän selitti. Ostin joulukaktuksen!”

Marke ja Lotta huokaisivat. Olohuone oli jo täynnä mummolakasveja. Valtavaksi villiintynyt kiinanruusu peitti suurimman osan ikkunaa. Yhtä innokkaasti kasvava muratti kiikkui Sepin luonnonvalkoisesta kalastajanlangasta solmimassa, tummanruskein puuhelmin koristellussa makrameeamppelissa. Nurkkaan työnnetty jukkapalmu varjosti nojatuolia.

”Tulkaa katsomaan!”

Olohuoneen ovensuussa kämppisten leuat loksahtivat auki. Kukkivan joulukaktuksen asemesta heitä odotti kattoon asti ulottuva pylvästyräkki. Sepi oli kietonut sen ympärille ledivalosarjan ja kimallenauhaa ja kiinnittänyt latvaan tähden.

”Komea kasvi”, Marke mutisi.

”Kestävämpi kuin kuusi”, Lotta täydensi.

”Eikä tarvitse imuroida neulasia vielä juhannuksenakin!”

Repe lysähti hätäkeskuksen taukohuoneen sohvalle.

”Jumalauta, mikä ihmisiin on mennyt! Tuo oli viides sekopää tänä iltana, joka soitti ilmoittaakseen haamuhavainnosta.”

Pipsa ja Santtu vilkaisivat toisiaan.

”Nukuitko perehdytyskurssilla? Koko yöksi on luvattu kylmää ja kosteaa koillistuulta. Paras mahdollinen kummituskeli!”

Repe näytti entistä hölmistyneemmältä. Pipsa huokaisi, avasi pöydällä lojuvan ohjekansion ja lehteili esiin loppuosan tiedotenipun.

”Ei ihme, ettet ole törmännyt näihin ilmoituksiin aiemmin, on ollut etelätuulta ja haamut haihtuvat jos on liian lämmintä.” 

”Parameteorologian laitos… Ei voi olla totta!”

***

Toverit suuntasivat työpisteilleen jättäen epäuskoisen Repen tavaamaan ohjeita.

”Pitäisikö meidän varoittaa Repeä kaamosajan vampyyreistä?”

Santtu virnisti.

”Eiköhän poikaparka pian kuule niistä kertomattakin.”

Jakelu: Tutkija Saksa, tiedoksi hankejohtaja Harakka.

Hyvä tutkija Saksa.

Toimeksiantajamme, Tonttujen ammattiyhdistys TAYn, tietoon on tullut, että käytätte hankkeen tehtäväkuvauksessanne tutkijan ohella kuvausta ”sometonttu eli sometilien haltija”.

Pyydämme lopettamaan tämän kuvauksen käytön välittömästi. Ihmisten keskuudessa ”tonttu” on pitkään ymmärretty hauskana luonnehdintana erilaisten tehtävien vastuuhenkilöistä, mutta kyseessä on suojattu ammattinimike. Väärinkäytökset heikentävät nimikkeen arvostusta sekä yleisön luottamusta oikeisiin ammattitutkinnon suorittaneisiin tonttuihin.

Emme suosittele käyttämään myöskään ”haltija” -nimitystä, koska sana on monitulkintainen eikä selkeästi erota ihmisten toimintaa laillistettujen tonttujen toiminnasta. Sosiaalisen median tilien sekä muun tietotekniikan osalta ehdotamme tarkoitukseen neutraalimpaa termiä ”ylläpitäjä”.

Hyvää joulun odotusta!

Yhteistyöterveisin

Tuisku Olki-Pukkila

Asianajotoimisto Torvinen ja Tohelo

”Miksi tässä aina käy näin?” Helmi manasi, kun oli jälleen kerran lykännyt joululahjojen ostamista aatonaattoon. Kauppakeskus oli täynnä stressaantuneita shoppailijoita, kauppoihin oli vaikea mahtua sekaan ja kassajonot tukkivat ahtaat käytävät.

Paniikkioireiden uhatessa Helmi livahti kulman ympäri kuvitellen päätyvänsä lyhyeen huoltokäytävään. Hänen yllätykseksensä käytävän varrelle oli kuitenkin ilmaantunut pieni putiikki. Rauhallinen tunnelmamusiikki soi, eikä muita asiakkaita näkynyt. Harmaanuttuinen myyjä hymyili Helmille.

Hetken kuluttua Helmi havahtui käytävältä silmiään räpytellen. Hänen jalkojensa juuressa oli kaksi siististi täyteen pakattua joulunpunaista paperikassia, joista paljastui juuri sopiva joululahja jokaiselle perheenjäsenelle. Salaperäinen lahjaputiikki oli kadonnut, eikä Helmi enää koskaan löytänyt sitä, vaikka tutki tarkkaan kauppakeskuksen kaikki sivukäytävät.

Aurinko käpertyi viinilasi kädessään sohvannurkkaan, kääriytyi pehmeään vilttiin ja valmistautui nauttimaan Temptation Solar System Linnunradan finaalijaksosta.

Joku jyskytti ovea. ”Eikö olisi jo aika nousta?” Aamu vaati.

”Minä vietän nyt pesäpäiviä”, Aurinko totesi. ”Palataan asiaan joulun jälkeen.”

”Pesäpäivät alkavat vasta ylihuomenna!” Aamu protestoi. ”Nyt ylös ja töihin sieltä!”

”Anna kuun hoitaa kuumottamiset.”

”Puolikuu oli viime viikolla”, Aamu parkaisi. ”Nyt ollaan hädin tuskin sirpissä, ja kohta on uusikuu!”

”Tein ylitöitä koko kesän, aina oli joku paikka helteillä korvennettavana. Saatte nyt pärjätä pari päivää ilman minua”, Aurinko vastasi määrätietoisesti, napautti telkkaristaan ääniä kovemmalle ja keskittyi nauttimaan ihanasta realitydraamasta. Ehtisi sitä paistaa ensi viikollakin.

Kissa värjötteli aidalla hartiat kyyryssä, häntä kiedottuna lämmikkeeksi tassujen ympärille.

”Miksi et ole sisällä takkatulen lämmössä?” naapurin koira haukahti.

”Raahasivat minut niskavilloista pihalle”, kissa tuhahti.

”Kamalaa!” koira vinkaisi myötätuntoisesti.

”En ymmärrä, mikä niihin meni”, kissa sanoi. ”Ne puunasivat ja sohivat imurilla päiväkausia. Rauhalliset kissanpäivät olivat muisto vain. Sitten ne hyvittelivät minua tuomalla sisään uuden kiipeilypuun. Ripustivat sen vielä täyteen lelujakin. Oli hopeista pörröistä nauhaa ja kauniin kiiltäviä palloja. Olin jo valmis antamaan niille anteeksi, mutta annas olla, kun yritin mennä leikkimään. Kamala huuto ja mekastus!”

Kissa ja koira kääntyivät yhdessä katsomaan joulukoristeltua ikkunaa. ”Ihmiset”, koira huokasi. ”Ei niitä opi ymmärtämään.”