Kommuunin keittiössä vallitsi ankean kaamosajan unelias tunnelma, kun Sepi saapui iltapäiväkahviapajille energisen oloisena ja kasvot loistaen.
”Kävin Plantagenissa, hän selitti. Ostin joulukaktuksen!”
Marke ja Lotta huokaisivat. Olohuone oli jo täynnä mummolakasveja. Valtavaksi villiintynyt kiinanruusu peitti suurimman osan ikkunaa. Yhtä innokkaasti kasvava muratti kiikkui Sepin luonnonvalkoisesta kalastajanlangasta solmimassa, tummanruskein puuhelmin koristellussa makrameeamppelissa. Nurkkaan työnnetty jukkapalmu varjosti nojatuolia.
”Tulkaa katsomaan!”
Olohuoneen ovensuussa kämppisten leuat loksahtivat auki. Kukkivan joulukaktuksen asemesta heitä odotti kattoon asti ulottuva pylvästyräkki. Sepi oli kietonut sen ympärille ledivalosarjan ja kimallenauhaa ja kiinnittänyt latvaan tähden.
”Komea kasvi”, Marke mutisi.
”Kestävämpi kuin kuusi”, Lotta täydensi.
”Eikä tarvitse imuroida neulasia vielä juhannuksenakin!”