Raivasin isomummon jäämistöä kolmatta päivää. Polvistuessani siivoamaan kaapin pohjaa huomasin takaseinässä pikkuruisen punaisen oven.
”Onpa kummallinen paikka tonttuovelle,” ajattelin.
Oven pyöreästä ikkunasta kajasti valoa. Miten isomummo oli tuonne sähkötkin virittänyt? Raavin ovenpieliä keksiäkseni, miten koristeen saisi irrotettua. Silloin ovi paukahti auki. Sormenmittainen vanhus hakkasi kävelykepillään lattiaan.
”Murtovaras! Vandaali! Huligaani! Lakkaa heti rikkomasta kotioveani!”
”Anteeksi! En tiennyt…”
”Huijari! Valehtelija! Soitan poliisit!” Vanhus kaivoi taskustaan pienimmän koskaan näkemäni kännykän ja pamautti ovensa takaisin kiinni.
***
Pakattuani isomummon korut äidille vietäväksi ovikello soi. Poliisipartio näytti ankaralta.
”Asunnon haltia soitti ja ilmoitti murtovarkaasta. Mitä teillä on laukussanne.”
Mykistyneenä ojensin laukkuni. Selitystäni poliisi ei kuitenkaan uskoisi.