”Väisty, paholainen, tai lumottu miekkani leikkaa lihaasi!” Nainen oli korkeasta iästään huolimatta ryhdikäs. Hänen lumivalkeat hiuksensa kehystivät kasvoja hentona pilvenä.
”Pidättele niitä, Hertta! Loitsu on juuri valmis!” Naisen takana kyyristeli mustaviittainen hahmo, joka sekoitti jotain kirkkaansinistä ja keltaista, kunnes lasikannun neste pyörteili myrkynvihreänä.
”Laittakaa se bofferi pois, rouva Virtanen! Herra Koskela, mitä olemme puhuneet niistä vesi-ilmapalloista.” Kaksi hoitajaa lähestyi vanhuksia kädet rauhoittavasti esillä.
”Hyökkäykseen!” Hertta karjaisi.
***
Puoli tuntia myöhemmin Mika ja Nasima istuivat hoitajien taukohuoneessa. Nasima painoi päässään olevaa kuhmua kylmäpakkauksella ja Mika yritti puhdistaa vesiväritahraista pukuaan. He katsoivat toisiaan päitään pudistellen.
”Mikä meihin meni, kun suostuimme töihin larppaajien vanhainkotiin?”