Unionnettomuus

Onnettomuus ei varsinaisesti ollut kenenkään syytä. Nukkumatin toimistolla oli kiireinen päivä, varastohylly oli kiikkerä ja harjoittelijalle oli annettu siirrettäväksi valtava rullakko. Kaikki auttoivat unensirpaleiden lakaisemisessa ja kokoon liimaamisessa.

***

”Näin kummallisia unia viime yönä,” sanoi Kata aamiaispöydässä. ”Ensin oli ihan normisettiä, menin töihin ja huomasin vasta siellä, että olin unohtanut pistää housut jalkaan. Kun pakenin vessaan, niin olinkin sitten äkkiä avaruusaluksen puikoissa ampumassa avaruuspiraatteja.”

Pike kohotti kulmakarvojaan. ”Minä olin viime yönä avaruuspoliisi, mutta juuri kun sain avaruuspiraatit tähtäimeen, löysin itseni teidän toimiston vessasta ilman housuja.”

”Perhanan koronteeni. Ollaan oltu yhdessä neljän seinän sisällä ihan liian kauan,” huokasi Kata. ”Otatko lisää kahvia?”

Rikosilmoitus

”Poliisilla, mikä hätänä?”

”Minun autotalliini on murtauduttu.”

”Onko suurestakin vahingosta kyse? Voitte tehdä sähköisen rikosilmoituksen verkkosivujen kautta…”

”Mutta kun mitään ei ole viety!”

”Onko siellä ollut luvatonta oleskelua? Paikkojen sotkemista?”

”Siellä on siivottu! Työkalut on puunattu puhtaiksi ja lattiat pesty. Auto on hinkattu kiiltäväksi sekä ulkoa että sisältä ja tankkikin on täysi!”

”Ahaa! En usko, että tarvitaan rikosilmoitusta. Kuulostaa siltä, että teille on majoittunut autotallitonttu.”

”Mitä minä sille teen?”

”Antakaa tontun olla omissa oloissaan. Mutta kannattaa vähintäänkin isompina juhlapyhinä käytä jättämässä sille lahja. Perinteisesti tontut pitävät puurosta ja kotikaljasta, mutta nämä modernimmat yksilöt saattavat arvostaa Saarioisten mikropizzaa ja Lapin kultaa.”

Möröntorjuntaa

”Mitä sä teit sille vihreälle mörölle?” kysyi Aksu.

”Se oli ihan helppo, siltä piti vaan leikata pää poikki,” selitti Ellu.

Vanhemmat kuuntelivat keskustelua hieman kauempana. ”Kamala, kun noiden lasten pelit on nykyään väkivaltaisia,” päivitteli Aksun isä Ellun äidille. ”Pitäisiköhän asentaa joku lapsilukko tietokoneeseen? Vai onko tuo joku kännykkäpeli?”

”Ei ne sen väkivaltaisempia ole kuin piirretyt meidän lapsuudessa,” sanoi Ellun äiti rauhoittavasti. ”Eikä yhtään sen realistisemman näköisiä.”

Aksu ja Ellu katsoivat toisiaan ja madalsivat ääntään vanhempien kuulumattomiin.

”Millä sä leikkasit?” Aksu kysyi.

”Lainasin äidin isoa kokkiveistä,” Ellu supisi. ”Ja piilotin ruumiin vaatehuoneeseen. Siellä on sellainen sotku, ettei äiti koskaan löydä sitä.”

Kotitaloustekninen tuki

”Tekninen tuki, kuinka voin auttaa?”

”Kaikki kodinkoneet reistailevat! Ensin tuli mikroaaltouunista savu ulos, sitten kahvinkeitin lakkasi keittämästä ja nyt leivänpaahdin polttaa leivät toiselta puolelta mustaksi.”

”Tarkistitteko mikroaaltouunista, että mikromenninkäisellä on tulitikkuja sytyttää savukone uudelleen?”

”Toki! Kahvinkeittimelle uhrasin parasta paahtoa, jota lähikaupalta sai ja leivänpaahtimen siirsin kauemmas ikkunasta, ettei se saa kylmää. Mutta mikään ei auta!”

”Kuulostaa kinkkiseltä. Kokeneempi kollega tuossa kysyy, oletteko viime aikoina muistanut jättää yöksi kotitontulle puuron lisäksi olutta? Tontut ovat olleet kovilla nyt kun niin moni ihminen on päivästä toiseen kotosalla.”

”Kiitos, minäpä kokeilen sitä! Mahtaako tontulle kelvata vehnäolut?”

”Suosittelen lageria. Ja vapuksi kannattaa käyttää tontullekin kotikaljaa!”

Tonttupula

”Olet uutisissa!” huudahti Kerkko osoittaen nettiuutisotsikkoa ’Huutava pula puutarhatontuista ravistelee Britanniaa – tonttutoimitukset myöhässä Suezin laivatukoksen takia’.

”Orjakauppaa,” tuhahti Oswald. ”Eivät halua maksaa brittiläisille tontuille kunnon palkkaa, joten rahtaavat Kiinasta halpatyövoimaa. Ja vielä valittelevat toimitusketjujen vaikeuksia! Eivät sitä, että meikäläisiä on kuukausitolkulla jumissa rahtikontissa.”

”Kamalaa!” Kerkko kauhisteli. ”En tiennytkään, että teillä on asiat niin huonosti.”

”Olette täällä pohjolassa lintukodossa,” sanoi Oswald synkeästi. ”Työtänne arvostetaan ja teitä kunnioitetaan. Meillä nauretaan sammuneena makaavalle tai kusella olevalle tontulle!”

Kerkko pudisteli päätään. Oswald nousi, kiskoi päälleen Puutarhatonttujen vapautusrintama -hupparinsa ja suuntasi ovelle. ”Eivät naura enää kauan!” hän uhosi, vetäisi mustan lakin päähänsä ja katosi kevätyöhön.

Kotipuutarhurin kevätpuuhat

Tepa levitti touhukkaasti lattialle sanomalehtiä, puutarhalapion, leikkurit ja kasan eri kokoisia ruukkuja.

”Taasko se riehuu?” voihkaisi nurkassa seisova jukkapalmu viereiselle traakkipuulle. ”Vastahan se viime keväänä kaivoi meidät kaikki ruukuista. Kauheaa ravistelua ja juurten repimistä!”

”Puhu omasta puolestasi,” mutisi iso viirivehka aivan liian pienestä ruukusta. ”Minä haron juurillani minkä ehdin, että pysyisin edes pystyssä.”

”Entä me sitten?” kysyi kimeä-ääninen keihäsanopinkieli. ”Katso miten paljon nuoria versoja meillä on, eihän tässä enää mahdu kasvamaan.”

”Rauhassa vaan,” sanoi vanha peikonlehti, joka oli kulkenut Tepan kanssa asunnosta toiseen. ”Se on tämä koronteeni. Kohta se taas unohtaa meidät viideksi vuodeksi. Saadaan kasvaa ihan kaikessa rauhassa keskenämme.”

Tiedote Nukkumatin toimiston asiakkaille

Nukkumatin toimisto luopuu Postin kuljetuspalveluiden käytöstä unientoimitustoiminnassaan mahdollisimman pian.

Koronapandemian johdosta siirsimme unitoimittajamme korvaaviin työtehtäviin ja ulkoistimme toimitukset Postin ns. postininjayksikölle. Yksikkö on tunnettu käynneistään, joita asiakas ei edes havaitse, mitä pidimme toimittajaa kilpailuttaessamme ensiarvoisen tärkeänä. Näin unien toimitus ei aiheuta asiakkaille minkäänlaista piristävää häiriötä.

Valitettavasti saamiemme reklamaatioiden määrä on viime kuukausina kasvanut moninkertaiseksi. Yleisiä jakeluvirheitä ovat esimerkiksi häiriöt, joissa unta ei toimiteta lainkaan, ei toimiteta koko yöksi tai toimitetaan väärälle vastaanottajalle. Lisäksi meillä on todisteita unista, jotka on toimitettu rikkonaisina.

Onneksi oma kuljetushenkilöstömme palaa halusta palata entisiin työtehtäviinsä. Pahoittelemme siirtymäkaudesta aiheutuvia häiriöitä ja pyrimme saavuttamaan normaalin palvelutason viimeistään toukokuussa!

Flunssa

”Päätä kivistää,” valitti Mimmi. ”Ja korvaan sattuu.”

”Katsotaanpa,” totesi Lennu, napsautti taskulampun päälle ja kurkisti Mimmin korvaan.

”Älä häikäise!” piipitti pikkuinen peikko, joka touhukkaasti hakkasi vasaralla Mimmin korvakäytävää.

”Et viisisi lopettaa?” pyysi Lennu.

”Teen vain työtäni,” puolustautui peikko. ”Ei tästä flunssasta mitään tule, jos kaikki eivät hoida hommiaan!”

Kolme muuta peikkoa kurkisti esiin Mimmin hiuspehkosta. ”Me kiristetään täällä vannetta minkä keritään, ja siellä korvassa vain laiskotellaan!”

”Anna sille särkylääkettä,” ehdotti pienin tukkapeikoista.

”Mitä te sitten teette?” kysyi Lennu.

”Pehmustetaan työkalut, tietysti!” korvapeikko sanoi ylpeästi.

Lennu huokaisi ja perääntyi. ”Haluatko Buranaa?” hän kysyi Mimmiltä. ”Minä soitan apteekkiin ja kysyn peikkojen torjunnasta.”

Yhteistyötä

Kevät houkutteli narsisseja nousemaan mullasta. Puhelinsoitto keskeytti puuhan.

”Tässä Helmi Makkonen tartuntatautiyksiköstä,” kuului epäröivä ääni.

”Kuinka voin auttaa?” Kevät tiedusteli.

”En tiedä pidätkö minua ihan hulluna, mutta pomo sanoi, että tästä numerosta voisi pyytää tukea koronatilanteen hallintaan.”

”Toki, meillä on Säänhaltijan toimistolla ollut koko kriisin ajan yhteistyötä tartuntatautiviranomaisten kanssa,” Kevät vastasi reippaasti.

Soittajan oli aina vain hämmentyneempi. ”Nämä hyvät ulkoilusäät ja auringonpaiste ovat tervetulleita, mutta että josko vapuksi saisi viileää ja räntäsadetta… Mutta ei tässä ole mitään järkeä! Eihän säätä puhelinsoitolla tilata!”

Kevät huokasi. Viranomaispuolella oli näemmä taas jäänyt perehdytys puolitiehen. ”Älkää siitä huolehtiko. Minä laitan pyynnön työlistalle. Aurinkoista kevättä!”

Nenä-sielunäyte

Maanantaiaamuna Pena heräsi huonovointisena ja varasi ajan koronatestiin. Seuraavana päivänä puhelin soi. ”Tartuntatautijäljityksestä päivää! Kävit antamassa nenä-sielunäytteen.”

”Koronatestissä kävin,” sanoi Pena. ”Onko minulla tartunta?”

”Ei toki,” rauhoitteli tartuntatautijäljittäjä. ”Koronavirusnäyte oli negatiivinen. Mutta niin oli myös sielunäyte.”

”Sielunäyte?” parahti Pena. ”Mitä pelleilyä tämä on? Minä olen vakaumuksellinen ateisti!”

”Myös residuaaliset jäämät näkyvät labroissa,” selitti jäljittäjä. ”Negatiivinen tulos on vakava asia. Onko sinulla todettu anemiaa tai matalaa ferritiinipitoisuutta? Onko suvussasi vampirismia? Kenties hämmästyttävää sukunäköä vanhoissa valokuvissa?”

”Siskontyttö näyttää aivan iso-isotädin lapsuuskuvilta,” myönsi Pena.

”Selvä juttu,” sanoi jäljittäjä. ”Erikoishoitoyksikkö hakee sinut pimeän tultua. Vältä valkosipulia ja suoraa auringonvaloa. Kyllä me sinut kuntoon hoidamme!”