Resuinen tonttujoukko hiipi esiin sillan alta. Raipen harmaiden housujen vasen lahje oli vedetty solmulle polven kohdalle. Peran korvia lämmitti puiston kulmalta maasta löytynyt punainen lapsen rukkanen. Kale höpötti hiljaa itsekseen, katse suunnattuna johonkin sellaiseen, jota muut eivät nähneet.
Harva enää ymmärsi jättää tontulle porraspieleen puurolautasta. Erään talon kohdalla Raipe valpastui.
”Katsokaa, pojat!”
Olohuoneen ikkunasta näkyi sähkökynttilöiden loisteessa juhla-aterian tähteitä notkuva pöytä. Tuuletusikkuna oli unohtunut raolleen. Vikkelästi tontut kiipesivät sisään ja pikavauhtia pöydälle. Tänä yönä he saisivat syödä kyllikseen!
***
Aamulla perheellä oli ihmettelemistä. Kaikki ruuantähteet oli syöty, joululiina oli täynnä peukalonpään kokoisia likaisia saappaanjälkiä, ja tuuletuksesta huolimatta olohuoneessa lemusi vanha viina.