Avainsana: muu

Julkaistu

Tonttuovi

Adventtina äiti askarteli Hillalle tonttuoven. Seuraavina päivinä Hilla selitti innoissaan, miten tonttu oli laittanut ovelle joulukoristeita.

”Hauskaa, miten Hilla on innostunut tonttuleikkiin,” äiti tuumi.

Eräänä iltana palohälytin soi. Kun äiti riensi katsomaan, tonttuoven edessä paloi kaksi pikkuruista jätkänkynttilää. Sammutettuaan ne, äiti huomasi koristeet. Mustaa glitteriä, pääkallonmuotoisia joulupalloja, kuollutta tonttua esittävä figuuri. Oveen oli ilmestynyt kolmipäistä koiraa esittävä ”Täällä vartioin minä” -kyltti.

Kiukkuisesti äiti koputti oveen. Kun se aukesi, huoneeseen tulvahti rikinkatkua. Ulos kurkisti pieni demoni, jolla oli päässään tonttulakki.

Äidin suu loksahti auki. Demoni puolestaan ei jäänyt sanattomaksi:

”Oletko itse yrittänyt löytää riivaajan duunia nykymaailmassa? Tonttuna sentään on aina kausihommia.”

Julkaistu

Jouluräyhä

Pieti ja Minka katsoivat olohuoneen pöydälle yön aikana salaperäisesti ilmestynyttä joulukalenteria. Se oli kaunis, joulukuusen muotoinen lokerikko, jonka jokaiseen luukkuun oli maalattu kuusenkoriste ja numero. Tähteen oli kultaisella glittervärillä piirretty vuosiluku 2020.

”Uskaltaakohan tuota avata?” pohti Minka. ”Mitä hyvää voi seurata vuoden 2020 yllätysjoulukalenterista?”

”Sehän selviää kokeilemalla,” totesi Pieti. ”Ei siellä mitään hajupommia pahempaa voi olla.”

Pieti raotti varovasti lokeroa numero yksi. Sisältä kuului kikatus, ja sitten laatikko paiskautui voimalla irti kalenterista. Pieni kiusanhenki mellasti pyörremyrskyn lailla huoneessa pudotellen kirjoja ja koriste-esineitä. Jälkeensä se jätti punaista, hopeista ja kultaista kimallenauhaa.

Minka painoi otsansa pöydän pintaan.

”Olisihan se pitänyt arvata. Jouluräyhä.”

Julkaistu

Satunnaiskohtaaminen

”Väisty, paholainen, tai lumottu miekkani leikkaa lihaasi!” Nainen oli korkeasta iästään huolimatta ryhdikäs. Hänen lumivalkeat hiuksensa kehystivät kasvoja hentona pilvenä.

”Pidättele niitä, Hertta! Loitsu on juuri valmis!” Naisen takana kyyristeli mustaviittainen hahmo, joka sekoitti jotain kirkkaansinistä ja keltaista, kunnes lasikannun neste pyörteili myrkynvihreänä.

”Laittakaa se bofferi pois, rouva Virtanen! Herra Koskela, mitä olemme puhuneet niistä vesi-ilmapalloista.” Kaksi hoitajaa lähestyi vanhuksia kädet rauhoittavasti esillä.

”Hyökkäykseen!” Hertta karjaisi.

***

Puoli tuntia myöhemmin Mika ja Nasima istuivat hoitajien taukohuoneessa. Nasima painoi päässään olevaa kuhmua kylmäpakkauksella ja Mika yritti puhdistaa vesiväritahraista pukuaan. He katsoivat toisiaan päitään pudistellen.

”Mikä meihin meni, kun suostuimme töihin larppaajien vanhainkotiin?”

Julkaistu

Kevätpäiväntasaus

”Ylös sieltä!” Silmun ovea jyskytettiin niin, että yksiö kaikui. Silmu yritti tukkia korvansa tyynyllään. Vastarinta oli kuitenkin turhaa. Avain rapisi lukossa ja Talvi pelmahti sisään. Hän kiskaisi peiton Silmun päältä ja leväytti ikkunanverhot auki. Tomuhiukkaset tanssivat sisään virtaavassa auringonpaisteessa.

Silmu tavoitteli peittoaan takaisin. ”Minua nukuttaa!”

Talvi nauroi. Hänen sininen glitterluomivärinsä oli levinnyt ja valkoisesta minimekosta irtoili paljetteja. Silmu nousi. ”Sinä olet humalassa!”

”Täällä oli tylsää, matkustin Turkkiin!” Talvi vajosi sohvalle, kääriytyi peittoon ja oli kohta sikeässä unessa. Silmu huokaisi. Hän, Suvi ja Syksy paiskivat ylitöitä minkä kerkesivät. Jonkun olisi pian kanneltava Talvesta äidille. Jumalat tiesivät, mitä Gaia tästäkin sotkusta sanoisi.