Kokoontumisrajoituksia

Kerrostalon piha raikui puheensorinaa ja puikkojen kilinää. Pihakeinussa hiekkalaatikon toisella puolella kiikutteli neljä rouvaa. Piknikpöydän äärellä kahvitteli toinen mokoma. Silloin tällöin joku vilkaisi kahta hiekkalaatikossa istuvaa kirkasvärisiin kurahousuihin puettua hahmoa.

Konstaapeli Kokko pudisteli päätään. ”Kuulkaas rouvat, missä ovat turvavälit? Ettekö te ole kuulleet uusista liikkumisrajoituksista?”

”Niissä sanottiin, että pihalla saavat vanhemmat valvoa lasten leikkimistä,” puolustautui villapaitaa neulova rouva. ”Pertsa on vain kolme…”

Kokko katsoi Pertsaa epäilevästi.

”…kymmentäviisi,” mumisi rouva. Sitten hänen äänensä terävöityi. ”Pertsa! Jos vielä lyöt Kakea lapiolla, et saa kossupaukkua välipalalla!”

Kokko tarttui huokaisten radiopuhelimeensa. ”Täällä taidetaan tarvita apuvoimia. Onko Pertsasta ja Kakesta muuten tällä hetkellä haku päällä?”

Ympäristörikos

Rikospaikkasiivoojat kiskoivat aktiivihiilisuodatinmaskit kasvoiltaan. Pian tupakansavu sekoittui suojahaalareiden lahkeista nousevaan imelään löyhkään.

”Paha paikka,” huokasi Juntunen. ”Miten tuohon päädyttiin?”

Kojo katsoi kaukaisuuteen. ”Se alkoi kuulemma sekajätepussista. Kaveri kyllästyi siihen, että kämppis ei vienyt vuorollaan roskia, ja nosti pussin sen huoneen oven eteen. Kämppis oli sitä mieltä, että hänen vuoronsa oli edellisellä viikolla ja nokitti pesemättömillä muoviroskilla ja huuhtelemattomilla maitotölkeillä. Sitten mentiinkin jo biojätteisiin.”

Juntunen vilkaisi kohti taloa, jonka ovesta vielä työn touhussa oleva Helminen operoi kottikärryllistä vanhoja sanomalehtiä. ”Ovat kuulemma saamassa ehdollista ympäristörikoksesta ja laittomasta kaatopaikasta.” ”Pääsevät kuin koirat veräjästä,” tuhahti Kojo. ”Vaativat AVIlta korvauksia vahingoista. Vetoavat koronarajoitusten hämärtämään ajantajuun.”

Luontoradio

”…kuulimme käpytikan soidinrummutuksen. Ja seuraava puhelu. Marja-Leena Luontoradiosta, kuka siellä?”

”Usva tässä,” sanoi nuori ääni. ”Tota, kun karhut herää talviunilta, niin onko ne hirveän vihaisia?”

Studion asiantuntijat keskustelivat hetken. Sitten Marja-Leena palasi linjalle. ”Yleensä ovat aika leppoisia. Aineenvaihdunta käynnistyy hitaasti talviunien jälkeen. Ne tonkivat muurahaispesiä ruuansulatuksen käynnistämiseksi…”

”Kiitos!” huudahti soittaja. Puhelin kolahti, mutta ei sammunut. Linjalta kuului vaimeaa puhetta: ”Ne sanoi että muurahaisia, mutta ei äiti niitä syö. Onko meillä niitä hunajapaahdettuja sirkkoja? Mistä mä tiedän, toimiiko koronteeniunilta herääminen samalla lailla! Isä sanoi, että se kuulostaa perseeseen ammutulta karhulta.”

”Jospa kuuntelisimme musiikkia,” Marja-Leena totesi studiossa. ”Tässä Kipparikvartetti ja Teddykarhujen huviretki!”

Aikakrapula

Marketta istui rappukäytävässä päätään pidellen. Naapurin Sohvi tuli tutkimaan tilannetta.

”Pitääkö soittaa lanssi?”

”Joulusta tämä vain…”

”Iskikö stressi?”

”Laskin tarvitsevani aattona uunia vähintään kahdeksantoista tuntia. Lainasin Veikolta aikakonetta, paistoin kaikki putkeen ensi yönä ja olen aattoaamuna valmis.”

”Etkä sitten nukkunut?”

”Ja kun olin valvonut saman yön kolme kertaa peräkkäin, niin muistin, että piti vielä ostaa lohta.”

”Kalatiski oli päivällä yhtä helvettiä!”

”Ajattelin, että jos käyn pikaisesti ensi viikolla ostamassa ne kalat, niillä kuitenkin on vielä tällä viikolla kalastettua, ettei se katoa palatessa.”

Sohvi puisteli päätään.

”Joten nyt sinulla on vuosisadan aikamatkustuskrapula. Joka joulu sama juttu! Tule, niin keitän sinulle kahvit.”

Mummolan joulupöytä

Suku oli kokoontunut mummolaan jouluaterialle. Mummo oli urheasti lähtenyt toteuttamaan myös Valmun uuden avovaimon ruokalistaa. Siinä olikin haastetta, sillä tyttö, vaikka kovin mukava, oli vegaani.

”Jos paistan palsternakkaa voissa ja hunajassa?” mummo oli pohtinut puhelimessa.

”Ei, mummo kiltti,” Valmu oli kärsivällisesti selittänyt. ”Voi on eläinperäistä, eivätkä monet vegaanit syö hunajaakaan.”

Mummo oli lopulta ylittänyt itsensä. Alkuruokapöydässä oli oliiviöljyssä paahdettuja rosmariinikasviksia ja kikherneitä ja jopa maistuvaa porkkalaa. Valmun heila säteili ja otti lisääkin.

Mummon kantaessa pääruuan pöytään, kaikki hiljenivät. Vadilla paholaisen pää toljotti omena suussaan komeaa tummanpunaiseksi paahtunutta potkaa.

Valmu kätki kasvonsa käsiinsä.

”Mummo kulta, minä en sanonut ’saatana’ vaan ’seitan’.”

Joulun tähti

Vuoden pimeimpänä päivänä synnyttäneiden osaston ovi kävi. Sisään pelmahti kolme henkilöä lahjoja kantaen.

”Ettekö nähneet kylttejä?” protestoi osastonhoitaja ”Meillä on koronaviruksen vuoksi vierailukielto.”

”Seurasimme tähteä!” sanoi ensimmäinen vierailija.

”Tähti on merkkinä kuninkaan syntymästä,” jatkoi toinen.

”Osakesalkku lapselle ja suklaata sekä Body Shopin hemmottelupaketti vanhemmille on enemmän tätä päivää kuin kulta, suitsuke ja mirha,” selitti kolmas. ”Sijoitimme uusiutuvaan energiaan.”

”Keitä te oikein olette!” puuskahti osastonhoitaja.

”Kolme tietäjää itäiseltä maalta,” vieraat sanoivat.

Osastonhoitaja kurtisti kulmiaan.

”No, oikeastaan me olemme futurologeja. Turusta,” myönsi ensimmäinen vieras. ”Siskoni sai aamuyöllä vauvan.”

Osastonhoitaja huokaisi.

”Menkää aulaan odottamaan. Voitte tervehtiä vauvaa lasioven lävitse. Minä toimitan lahjanne perille.”

Tapaus Joulumaa

Kaivanto tuijotti glögilasiaan.

”Mikä painaa?” kysyi Kettu.

”Neljä yötä jouluun, ja meillä on putkassa iso mies itse.”

”Joulupukki?”

Kaivanto nyökkäsi.

”Muistatko sen Raipen, joka jengeineen majailee sillan alla?”

”Viimeksi eilen pidätin ne. Olivat ryöstelleet jouluruokia.”

”Kysyin siltä sen puuttuvasta jalasta. Meni kuulemma porovaljakko-onnettomuudessa. Puolentoista vuorokauden mittaisen työvuoron lopulla. Sai potkut. Onnettomuus hidasti joulukirjelähetystä. Kale me toimitettiin akuuttipsykiatrialle. Se ei itse puhu, mutta Raipen mukaan se oli duunissa ’Mustalla osastolla’. Tontut tarkkailevat meitä, ne tarkkailevat tonttuja. Osaston keinovalikoima on kuin CIA:lla Guantanamossa. Kale romahti ja sai kenkää. Ihmiskauppaosasto selvittää Korvatunturin tonttutyövoimakartellia.”

Kettu huokaisi.

”Vodkaglögi minullekin,” hän tilasi. ”Iisisti sen glögin kanssa.”

Väärinkäsitys

Eräänä sateisena iltana kerrostalon pihalta alkoi säteillä kirkasta valoa ja kuulua niin kaunista laulua, että levottomimmatkin lapset vaikenivat. Kolmannen kerroksen kärttyisän mummon poskelle vierähti kyynel.

Kun asukkaat kiirehtivät ikkunoihin, parvekkeille ja rohkeimmat pihalle asti katsomaan ja kuuntelemaan, he näkivät kirkasta valoa loistavan enkelin, jonka taustalla taivaallinen kuoro lauloi:

”Kunnia Herran, maassa nyt rauha…”

Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja lähestyi enkeliä.

”Flashmobit ovat tietysti muotia, mutta entä maskit ja turvavälit?”

Enkeli katseli hämmentyneenä ympärilleen.

”Te ette varmaankaan ole paimen?”

Puheenjohtaja pudisti päätään. Enkeli huokaisi.

”Taisimme kääntyä väärään suuntaan Nikean konsiilin kohdalla. Pahoittelemme häiriötä.”

Sitten enkeli kääntyi kohti kuoroaan.

”Tulkaa, pojat. Meitä odotetaan Betlehemissä.”

Kirje Joulupukille

Joulupukki rypisti otsaansa lukiessaan värikynillä piirustuspaperille tekstattua kirjettä.

”Rakas Joulupukki.

Me ollaan oltu tosi kilttejä joka vuosi, mutta silti tuot meille kerrastoja ja mummun neulomia villasukkia. Viime vuonna toivottiin äidin kämäisen Wiin tilalle Playstationia ja Resident Evil kakkosta. Toit meille muovailuvahaa ja Muuttuvan Labyrintin.

Nyt emme ota riskejä. Meillä on tarkkailijatonttusi. Ohessa lakki todisteeksi. Jos et jouluna tuo Playstation viitosta ja Call of Duty: Black Ops Cold Waria, tonttu kärsii.

Lassi ja Liisa”

Joulupukki ojensi kirjeen Korvaselle.

”En olisi uskonut, mutta tässä taitaa olla keikka Tretjakoville ja Turnerille. Ja aktivoi Cohen. Hänen taustastaan lienee hyötyä. Tämä kaksikko on kova pala.”

Harjoittelijat

”Tämä tarkkailukeikka ei mennyt aivan putkeen,” totesi tarkkailutonttujen kouluttaja Korvanen.

Harjoittelija Tretjakov oikaisi ryhtinsä.

”Rouva kouluttaja, teimme parhaamme tiukassa tilanteessa. Kohteen huomattua meidät pyrimme eliminoimaan…”

”Tuo hullu olisi ampunut pikkulapsen,” kivahti harjoittelija Turner.

”Joten sinusta oli parempi taklata tiimitoverisi ja tehdä esikouluikäiselle ruumiintarkastus kätkettyjen aseiden varalta?” tiedusteli Korvanen viileästi. ”Entä harjoittelija Bond? Teitähän oli tehtävällä kolme.”

”Hän käyttäytyi asiattomasti kohteen isää kohtaan,” Tretjakov totesi jäykästi.

”Hän suuteli kohteen isää, nosti tämän käsivarsilleen ja kantoi sille naurettavalle urheiluautolleen,” Turner selitti.

Korvanen hieroi ohimoitaan.

”’Otetaan harjoittelijoita tiedustelupalveluista paikkaamaan työvoimapulaa, niillä on pohjakoulutus jo valmiiksi.’ Joulupukin parta! Uudelleenkouluttaisin mieluummin vaikka lapsia syöviä noita-akkoja.”