Rikospaikkasiivoojat kiskoivat aktiivihiilisuodatinmaskit kasvoiltaan. Pian tupakansavu sekoittui suojahaalareiden lahkeista nousevaan imelään löyhkään.
”Paha paikka,” huokasi Juntunen. ”Miten tuohon päädyttiin?”
Kojo katsoi kaukaisuuteen. ”Se alkoi kuulemma sekajätepussista. Kaveri kyllästyi siihen, että kämppis ei vienyt vuorollaan roskia, ja nosti pussin sen huoneen oven eteen. Kämppis oli sitä mieltä, että hänen vuoronsa oli edellisellä viikolla ja nokitti pesemättömillä muoviroskilla ja huuhtelemattomilla maitotölkeillä. Sitten mentiinkin jo biojätteisiin.”
Juntunen vilkaisi kohti taloa, jonka ovesta vielä työn touhussa oleva Helminen operoi kottikärryllistä vanhoja sanomalehtiä. ”Ovat kuulemma saamassa ehdollista ympäristörikoksesta ja laittomasta kaatopaikasta.” ”Pääsevät kuin koirat veräjästä,” tuhahti Kojo. ”Vaativat AVIlta korvauksia vahingoista. Vetoavat koronarajoitusten hämärtämään ajantajuun.”
