”TIP-VITUN-TAP!”
Karjaisu kaikui koulun käytävillä. Kässäkerholaiset katsoivat toisiaan silmät pyöreinä. Vastapäisessä liikuntasalissa jumppaklubin sählypeli taukosi. Kässäkerhon ohjaaja raotti varovasti ovea ja kohtasi jumppaklubia ohjaavan liikunnanopettajan katseen.
Liikunnanopettajan ohimoon kopsahti valkoinen styroksipallo. Käytävää pitkin marssi pelottava ilmestys. Sen päätä puristi aivan liian pieni tonttulakki. Kasvoihin ja vaatteisiin oli tarttunut hopeista glitterliimaa ja pumpulia, ja sen taskut pullistelivat styroksipalloista. Karjunta oli muuttunut sanattomaksi ulvonnaksi.
Liikunnanopettaja huokaisi.
”Minä kyllä varoitin, mutta Jolkkonen väitti voivansa vetää kaikkien ekaluokan rinnakkaisluokkien jouluaskartelutuokiot tänään.”
Hän livahti käytävään sulkien liikuntasalin oven perässään.
”Katsotko minun kerholaisteni perään? Minä huolehdin Jolkkosesta. Eiköhän tästä terästetyllä glögillä ja Raskasta joulua -levytyksillä selvitä.”