Oli tähtikirkas yö. Härkä ja pässi märehtivät kaikessa rauhassa vierekkäin. Nuori aasi touhotti paikalle.
”Tuolla on ihmisiä! Yksi niistä poiki luolassa. Se poikanen on ihan avuton, ei yrittänyt nousta jaloilleen. Laittoivat sen meidän hyvien heinien päälle nukkumaan!”
”Jaa, sitäkö paimenihmiset menivät niin kovalla kiireellä katsomaan,” pohti pässi. ”Kauhea hätäily ja kiire, vain siksi, että näkivät enkelin.”
”Noh,” mörähti härkä. ”Eihän ihminen huomaa edes leopardia, saati sitten enkeleitä, jotka harvoin uhkaavat ketään.”
Eläimet vaikenivat katsomaan kirkasta tähteä ja kolmea kamelia ratsastajineen, jotka myös suuntasivat kallioluolalle. Aasi nyhjäisi maasta suullisen kitukasvuista ruohoa.
”Poikisivat omissa taloissaan,” se mutisi. ”Olisin mieluummin syönyt sitä heinää.”