Seurakuntatalolla kävi kova kuhina, kun Lucia-kulkue valmistautui vierailemaan joulukonsertissa. Alboja yritettiin vöillä kuroa pienikokoisimmille neidoille sopiviksi. Lucia-neidon mekko oli liian lyhyt, ja nyt nuorisotyöntekijä availi kovalla kiireellä helman taitetta. Joka vuosi vain tätä nimenomaista juhlaa varten eläkkeeltä takaisin töihin pistäytyvä vanha diakonissa sovitteli kynttiläkruunua neidon kutreille.
Äkkiä näkyi välähdys. Lucian ja tämän neitojen keskelle ilmestyi jumalattoman kaunis mies.
”Kaivattiinko täällä valon tuojaa?” mies kysyi hunajaa tihkuvalla äänellä. Hänen silmissään leiskuivat oranssit lieskat.
”Kukaan ei kutsunut sinua, tiehesi siitä!” diakonissa patisteli.
Lucifer näytti surkealta. Diakonissa heltyi.
”Annat nuorten nyt esiintyä rauhassa, mutta tule takaisin konsertin jälkeen, niin tarjoan sinulle kupillisen teetä.”