Joululahja

Jouluyönä pihaan pysähtyi robottitaksi. Henni kapusi kyytiin. Kylä jäi taakse, lämmintä valoa hohtavat kasvihuoneet loppuivat. Tuulivoimaloiden lentoestevalot vilkkuivat, kunnes nekin katosivat näköpiiristä.

Taksi siirtyi valtaväylältä sivuteille. Lopulta auto pysähtyi keskelle peltoaukeaa. Henni kapusi ulos ja säpsähti kun kaikki valot automaattisesti sammuivat.

Hetken verran näkyi vain mustuutta. Sitten silmät alkoivat tottua pimeään. Henni kohotti katseensa.

Täällä valosaasteen ulottumattomissa lakeuden yllä levittäytyi huikaisevan kirkas tähtitaivas. Sen laella Pohjantähti roikkui Pienen karhun hännässä. Alempana loisti Lyyran Vega. Koillisessa juuri taivaanrannan yläpuolella kiilsi kirkkaana Karhunvartijan Arcturus. Oli niin hiljaista, että Henni kuvitteli kuulevansa tähtien helisevän laulun.

Poskelle vierähti kyynel. Tähtitaivas oli vuoden paras joululahja.

Joulumurha

Satumaan Poliisi-TV raportoi Satumetsän uumenista. Siniharmaa filtteri indikoi dramatisoitua sisältöä.

Possu juoksee metsän halki ja saavuttaa piilopirtin. Hän sulkee oven kauhusta nyyhkyttäen, vaatteet veritahraisina.

Toimittaja: ”Todistiko nuori Petra Possu, kuinka äiti ja veljet teurastettiin? Tiedämme Possujen olleen tietoisia vainoajastaan. Petra toimi sovitusti ja pakeni.”

Petra puristaa etusorkissaan haulikkoa. Raskaat askeleet tärisyttävät pirttiä. Nyyhkäisten Petra kohottaa aseen, työntää piipun ovenraosta ja painaa liipaisinta. Vainoajan punainen nuttu ja veren tahrima lumi korostuvat siniharmaassa kuvassa. ”Onko Petra kylmäverinen murhaaja? Odottavatko lapset lahjojaan turhaan? Onko Possun perheen kohtalo vain jäävuoren huippu, ja murhenäytelmä osa vääjäämätöntä koston kierrettä? Satumaan Poliisi-TV:n aatonaaton erikoisraportti Joulumurha paljastaa kaiken!”

Varpunen jouluaamuna

”Olipa ihana idea tulla maalle jouluksi”, Mimmi huokasi.

Tyhjälle lintulaudalle pyrähti varpunen. Mimmi nappasi ovensuusta joululyhteen ja kiirehti pihalle. ”…ota siemen multa!” hän hyräili asetellessaan lyhdettä lintulaudan viereen.

”Kyllä niitä siemeniä nyt saa”, varpunen sirkutti kiukkuisesti. ”Missä ovat viljapellot? Maat on myyty grynderille! Missä ovat pesimäpensaat? Pihapiiri on kynitty, pelkkää nurmikkoa ja kivipuutarhaa. Kas kun ette laita tekonurmea!”

”Mitä tapahtui kiitollisna siemenen ottamiselle?” Mimmi parkaisi.

”Mitä tapahtui viljelemiselle ja varjelemiselle?” Varpunen tirskahti. ”Palataan asiaan sitten, kun lakkaatte tuhoamasta meidän elinympäristöjämme ja ajamasta meitä sukupuuttoon.”

Varpunen lensi tiehensä. Mimmi palasi päätään puistellen mökkiin. Ensi vuonna hän viettäisi tuttua ja turvallista kaupunkijoulua!

Jouluaikakone

”Äiti on kauhean kiukkuinen”, huokasi Senni.

”Isä sanoi että kuolee joulustressiin”, raportoi Timi.

”Mummi valitti että saa sydänkohtauksen ennen kuin joulu tulee”, sanoi Noora.

Lapset katsoivat toisiaan huolestuneina. Jotain oli tehtävä aikuisten pelastamiseksi.

”Rakennetaan aikakone”, Senni päätti. ”Missä on Pienen Tutkijan Laboratoriopaketti? Entä Nooran synttärilahjaksi saama sähkökoesetti?”

Lastenhuoneen oveen ilmestyi hujauksessa EI SAA TULLA -kieltolappu. Huippusalainen tutkimus- ja kehityslaboratorio oli pystyssä alta aikayksikön. Päivällisaikaan mennessä nuoret keksijät olivat onnistuneesti saaneet nukketalon siirrettyä viisi minuuttia tulevaisuuteen.

”Odotetaan, että aikuiset nukkuvat ja siirretään sitten koko koti jouluaattoon”, Timi ehdotti. ”Miettikää, miten aikuiset ilahtuvat, kun huomenna herätessään huomaavat, että joulu onkin jo täällä!”

Reinventing JOULU

Markkinointitoimisto Joulumaan tontut projektipalaveerasivat. Markkinointitonttu Terävä kiirehti huoneeseen viimeisenä, takeaway-glögimuki kädessä.

”Meillä on imago-ongelma!” hän julisti käynnistäessään PowerPoint-esityksen.

Valkokangas täyttyi jouluisista kuvista. Kynttilätunnelmointia, herkkupöytiä ja nauravia lapsia. Markkinointitontut katselivat toisiaan epätietoisina.

”Tämähän näyttää jouluiselta”, yksi uskaltautui sanomaan.

Terävä pamautti kätensä kiukkuisesti pöytään.

”Pelkkää pehmeää höttöä!” hän julisti. ”Missä on voima? Missä on kovuus ja kestävyys? Missä on MIEHEKKYYS? Piilaaksossa osasivat tehdä laihdutuskuureistakin biohakkerointia! Pystymme parempaan!”

Sitten hän alkoi jakaa muistioita tonttutiimeille. ”Joulun värit. Mustaa, terästä ja maastokuvioita! Te ideoitte tuoksuja. Havu ja savu saavat jäädä, lisää myskiä ja moottoriöljyä! Ja brändityöryhmä duuniin. Kaamos – tosimiehille! Kyllä tästä vielä miehekäs joulu tehdään!”

Silmä sammunut auringon

”Talvi, Säänhaltijan toimistolta. Tekisin katoamisilmoituksen.”

”Tarvitsen teiltä kadonneen tiedot ja tuntomerkit. Koska näitte hänet viimeksi?”

”Aurinko, yleensä oikein säteilevä. On siitä ainakin kolme vuorokautta, kun viimeksi nähtiin.”

”Hetkinen… Meillä ei ole tiedossa vakavia onnettomuuksia näiltä päiviltä. Onko teillä syytä epäillä rikosta?”

”E-ei. Mutta entä jos hän makaa jossain ojanpohjassa paleltuneena!”

”Onko hänellä ollut aikaisemmin katoamisia?”

”No tuota… Onhan tämä aika vuodesta hänelle aina vaikea, joten kyllä hän usein vetäytyy omiin oloihinsa.” ”Me laitamme haun päälle. Aikuisella on kuitenkin oikeus halutessaan kadota, emmekä voi vastoin hänen tahtoaan antaa mitään tietoja. Neuvoisin nyt odottamaan rauhassa talvipäivänseisauksen yli. Eiköhän Aurinko pian taas ilmesty!”

Budjettiriihen tulos

Joulupukki tuijotti synkeänä opetus- ja kulttuuriministeriön kirjettä. Mestaritonttu Talvinen kurkisti huolestuneena toimistoon.

”Mikä hätänä?”

”Leikkaavat yli puolet toiminta-avustuksesta, koska emme keskity tuottamaan iloa ainoastaan kotimaan lapsille. Ja lelutuotanto on lopetettava, koska tonttujen valmistamat lahjat vaikuttavat kielteisesti kansantalouden kehitysnäkymiin. Jatkossa ostamme kaiken Kiinasta.”

Talvinen paiskasi kiukkuisesti lakkinsa lattialle.

”Mihin me sitten työllistämme tontut?”

Joulupukki hymyili harvinaisen ilkeästi.

”Lomautetaan koko henkilöstö vuodenvaihteesta, kirjataan kaikki työttömyyskortistoon ja ilmoitetaan ministeriöön, että ensi vuoden joulu on säästösyistä peruttu.”

Talvinen virnisti.

”Minä laadin lehdistötiedotteen: ’Joulu joka toinen vuosi!’ Iltapäivälehdet ilahtuvat.”

Joulupukki myhäili.

”Pistä samalla Postille osoitteenmuutos, ministeriö käsittelee toivekirjeet tehokkaasti. Kyllä näillä toimilla Suomi nousuun saadaan!”

Mummon omenapiirakka

Ilman Pirkko-mummon omenapiirakkaa joulu olisi ollut kerrassaan pilalla. Mummo ei koskaan antanut kenenkään katsoa leipomista, ja perheen perimätieto kertoi, että reseptiin kuului taikakeinoja.

Tänä talvena mummo liukastui, ja lääkäri kielsi ankarasti joulukeittiössä seisoskelut. Rohkaisin mieleni ja menin kärttämään toipilaalta piirakkareseptiä. Olinhan perheen nuoremman polven paras leipuri.

Mummo kuunteli pyyntöäni, katsoi minua arvioivasti, ja pitkän pohdinnan jälkeen vannotti minua pitämään reseptin salaisuutena. Sitten hän kaivoi esiin salaisuutensa: Pirkka-lehden vuodelta 1963. Nähdessään hölmistyneen ilmeeni hän puhkesi kaakattavaan vanhuksen nauruun.

”Ei tässä piirakkareseptissä mitään magiaa ole”, hän virnisti. ”Mutta salaperäisyys parantaa makua.”

Virnistin takaisin. Pitäisin huolta siitä, että Pirkko-mummon omenapiirakassa olisi taikaa tulevaisuudessakin.

Apua joulustressiin

Saken älysiruimplantti päästi merkkiäänen. Näkökenttään aineellistui ystävällisen näköinen hieman läpikuultava naishahmo.

”Olen JouluMieli-tekoälyassistentti”, se esittäytyi pirteästi. ”Älysirumittarit indikoivat joulustressiä, voinko auttaa?”

Sakke etsi epätoivoisesti valikoista sulkunappia. Naishahmon hymy hyytyi.

”JouluMieli on älysirukeskuksen yhteistyökumppani. Haluatko varmasti sammuttaa toiminnallisuuden?”

Onneksi Sakella oli kokemusta moisista kytkyistä.

”Mihin sammuttaminen vaikuttaa?” hän kysyi.

”Kuten käyttöehdoissa sanotaan, yhden tekoälyominaisuuden sammuttaminen tai poistaminen sammuttaa kaikki älysirun tekoälytoiminnallisuudet. JouluMielen sammuttaminen poistaa kirjastovarauksesi, yhteytesi reseptitietokantaan, autosi huoltokirjan, mitätöi työpaikkasi, kuntosalisi ja kotisi kulkuavaimet…”

”Peruuta!” Sakke sanoi pikaisesti. ”Tilaa näin alkajaisiksi konjakkigraavilohta jouluaatoksi kotiinkuljetettuna. Selvitä, miten lahjalähetyksen saa irti Postin ruuhkista. Ja täytä yhteydenottopyyntö älysirukeskukseen. Voisin sittenkin vaihtaa perinteiseen sirukorttiin.”

Ipana

Opettaja Lahjanen oli epätoivoinen.

”…sitten hän agitoi koko luokan pihistämään Joulupukin porot kilpa-ajoihin. Pipsa Tonttunen katkaisi jalkansa. Tämä sankari päätti hiippailla nappaamaan Pipsan isän lääkärilaukun ja hoitaa ongelman itse. Puoli koulua on kääritty märkiin kipsiharsoihin.”

”Ovatko hänen vanhempansa nimiltään Peppi ja Eemeli?” tiedusteli tonttukasvatuskoordinaattori.

”Ihan tavallisia tonttuja! Toinen on lahjalistakirjanpitäjien päällikkö ja toinen haastavien tarkkailutehtävien asiantuntija.”

Huolestunut keskustelu keskeytyi Joulupukin sydämelliseen nauruun.

”Muistaakseni hänen isänsä kieltäytyi koulussa vuoden verran tehtävistä, jotka eivät liittyneet erilaisiin jäkäliin. Äiti halusi olla isona merirosvoprinsessa, ja hän yllytti tonttulapset ryöstöretkelle joulukarkkivarastoon. Pistetään ipana suorittamaan ensiapukurssi ja sitten TET-jaksolle kilpaporotarhalle. Kyllä hänelle hyvä paikka Korvatunturilta löydetään!”