Debrief

Pakjesavond oli juhlittu. Oli purkukeskustelun aika.

”Kuinka meillä tänä vuonna meni?” Sinterklaas tiedusteli markkinointi-Pietiltä.

”On tullut paljon palautetta epäekologisesta matkustamisesta”, Piet vastasi. ”Hiiliuunein toimiva pienhiukkasia tupruttava höyrylaiva ei tee hyvää Sinterklaasin imagolle.”

Sinterklaas rypisti otsaansa.

”Olen aina matkustanut pohjoiseen laivalla.”

”Minulla on ratkaisu!”

Markkinointi-Piet käänsi näyttönsä kaikkien nähtäville. Kuvassa klassinen purjealus halkoi aurinkoisia aaltoja.

”Purjehdus on mahtava tapa matkustaa! Puhdasta ja luonnollista, ei hiilipäästöjä. Miettikää, millaista markkinointikuvaa tästä saadaan!”

”Entä Pohjanmeren marraskuiset tuulet?”

Markkinointi-Piet näytti hölmistyneeltä.

”Tietysti purjelaiva käyttää tuulivoimaa. Tuulinen sää on hieno asia!”

Piet läimäytti läppärin kannen päättäväisesti kiinni.

”Laitan aluksen tilaukseen. Mikä tässä muka voisi mennä pieleen?”

Pesimäpuuhia

”Taas minun lukulasini ovat karkuteillä!”

Vaari taputteli rintataskuaan ja kurkisti pöydällä olevan sanomalehden alle. Lopulta lasit löytyivät yllättäen eteisestä.

Iltasadun jälkeen vaari jätti lukulasit yöpöydälle. Lapset ryömivät peiton alle ja olivat nukkuvinaan, mutta pitivät karkailevia laseja salaa silmällä.

Saimi havahtui Kaapon kuiskaukseen.

”Katso!”

Silmälasit oikaisivat sankansa. Ne liukuivat varovasti pöydänjalkaa pitkin lattialle ja hiipivät hiljaa eteiseen. Ovensuusta kurkistaessaan lapset näkivät lasien kapuavan puhelinpöydälle ja livahtavan laatikkoon.

Laatikon perällä oli puhelinluettelopaperista rakennettu pesä, jossa piipitti pesue silmälasinpoikasia. Lukulasit sihisivät lapsille kiukkuisesti.

Saimi sulki laatikon.

”Kerrotaanko vaarille?”

”Se sanoisi, että nähtiin unta.”

”Mennään takaisin nukkumaan. Kyllä se huomaa, kun silmälasinpoikaset lähtevät pesästä.”

Jengirikollisuutta

”Taas näitä päiviä”, Kettu huokaisi.

”Onko nuoriso pilalla?” tiedusteli Kaivanto.

”Jengihommia. Minulla on putkassa kolme murhaepäiltyä ­– kaikki väittävät nimekseen Mikko.”

”Se vuohiposse”, mutisi Kaivanto. ”Kenen kimpussa ne ovat nyt olleet?”

”Muistatko peikon, joka huolehti Korkeankosken sillasta? Kiusasivat sen hermoromahduksen partaalle. Kip-kop-kipsuttelivat pitkin siltaa edestakaisin yökaudet ruohonhakukeikoilla. Peikko teki rikosilmoituksen kotirauhan häirinnästä, mutta…”

”Jutturuuhka”, Kaivanto täydensi synkeästi.

”Pukit vimmastuivat virkavallalle ilmoittamisesta”, Kettu jatkoi. ”Kopistelivat kahta kauheammin, kunnes provosoivat peikon ryntäämään raivoissaan sillalle. Suurin otti rannalta asti vauhtia. Puski peikkoparan koskeen.”

”Eikö jengihommat kuulu ammattirikollisuuden rikosylikomisario Hanhelle?” kysyi Kaivanto.

Ketun ilme kirkastui.

”Pistän paperit Hanhelle heti huomenna! Otatko toisenkin glögin? Minä tarjoan!”

Katoamistemppu

”Onko kukaan kuullut Sannista?” Iitu tiedusteli skumppabrunssilla.

”Se sanoi olevansa tulossa”, totesi Pate.

”Sillä oli äsken get ready with me -instalive”, sanoi Helmi. ”Perhana!”

”Mitä?”

”Live pyörii edelleen, katsokaa!”

Livessä näkyi tuolinselkä ja pöydälle kaatunut puuterirasia. Tuolin takana olevasta peilistä heijastui paitsi rengaslamppu ja kännykkäteline myös meikkipöydän kultareunainen peili. Lukemattomat lamput loistivat ikuisuuteen ulottuvissa peilikuvissa.

Pate hieroi ohimoitaan.

”Vastahan mä sille sanoin, että noi peilit tuhoaa sen energiavirrat. Se vaan nauroi ja väitti taikauskoksi, ja nyt se on imeytynyt päättymättömään peililooppiin.”

Iitu kulautti skumppalasillisensa yhdellä hörppäyksellä.

”Kaveria ei jätetä. Vaikka se olisi influensseri. Mennään rikkomaan peili ja hakemaan Sanni kotiin.”

Aavemainen kohtaaminen

Kartanossa vallitsi rauha. Martta kutoi sukkaa ja Edvard poltti piippua. Äkkiä kauhistunut sisäkkö paukkasi huoneeseen.

”Kellarissa kummittelee!”

Edvard rykäisi.

”Katsotaanpa.”

Kellarissa oli meneillään kauhistuttavat bakkanaalit. Valot välkkyivät, näkymättömät koneet pauhasivat ja oudosti puetut aavemaiset hahmot liikkuivat rytmikkäästi pauhun tahtiin. Yksi haamuista kieppui suoraan Edvardin läpi. Se kääntyi katsomaan häntä, ja Edvard näki nuoren naisen kauhistuneet kasvot.

Outo näky katosi. Värähtäen Edvard palasi yläkertaan rauhoittelemaan naisväkeä.

***

Holvikellarin juhlatilassa puolestaan rauhoiteltiin kehitystiimin projektipäällikköä, joka oli saanut paniikkikohtauksen kesken pikkujoulujen.

”…hyytävän kylmä, ja sitten näin sen haamun!”

”Liikaa skumppaa”, totesi johdon assistentti. ”Ota tästä glögimuki. Mennään pihalle haukkaamaan happea, kyllä kummitukset sitten kaikkoavat!”

Iltatoimilla

”En tahdo!” Maisa ulvoi.

”Kiltit lapset pesevät hampaansa. Muuten tulee reikiä!”

Jostain kuului pienenpieni yskäisy. Maisa ja isä katsoivat ympärilleen.

”Täällä näin!” kuului Maisan suupielestä.

Isä nappasi suurentavan meikkauspeilin ja molemmat kumartuivat tiirailemaan Maisan kasvoja. Alahuulen reunalla seisoi pikkuruinen otus. Sillä oli rento pikkutakki, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin sekä takin väriin sointuvat trendikkäät silmälasit. ”Markkinointikonsultti Viljami Kiille”, otus esittäytyi. ”Tuo jatkuva hampaiden pesu on kuulkaa vain hammaskeijun propagandaa. Oletteko koskaan ajatelleet, miksi se hiippailee lasten huoneissa öisin? Kartoitan hammaspeikkojen ammattiyhdistys Hämyn toimeksiannosta tällaisten lapsille vahingollisten käsitysten leviämistä. Haluaisitko Maisa vastata muutamaan kysymykseen? Saat palkkioksi oikein kivasti hampaisiin tarttuvan tikkunekun.”

Jouluvaari

”Taka-Kinnulan hyvinvointialueen säästötoimet puhuttavat. Ovatko vanhuksemme heitteillä, hyvinvointijohtaja Mälkki-Korhonen?”

”Mehän emme puhu säästöistä vaan tehostamisesta. Kehitämme koko ajan innovatiivisia ratkaisuja jännittäviin haasteisiin!”

”Entä raportti siitä, että lomautatte koko vanhustenhuollon henkilöstön joulunpyhiksi…?”

”Ikävästi te mediassa olette tarttuneet lomautuksiin. Me puhumme ikääntyneiden asiakkaiden hyvinvoinnin lisäämisestä yhteisöllisen toiminnan keinoin. Monen perheen isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat liian kiireisiä, samalla kun meillä jää jouluksi asumisyksiköihin yksinäisiä vanhuksia. Jouluvaaritoiminta on ratkaisu! Pientä maksua vastaan perheet saavat kotiinsa jouluisovanhemman, me voimme sulkea yksiköt jouluksi. Mummonvuokrausrahat menevät suoraan johtoportaan joulubonuksiin. Kaikki voittavat! Nyt toimittaja siirtyy kipin kapin hyvinvointialueen kotisivuille ja varaa perheelleen jouluvaarin ennen kuin vanhukset loppuvat!”

Identiteettikriisi

”Sukututkimuspsykologi, kuinka voin auttaa?”

”Minulla on vakava sukututkimusongelma!”

”Kertokaa toki lisää.”

”Minulla lipsahti sukututkimushommat käsistä. Kahlasin yökaudet kirkonkirjoja, henkikirjoja ja voudintilejä…”

”Hyperfokusoituminen sukututkimukseen on hyvin tavallista.”

”Mutta minä kaivoin lopulta liian syvälle. Luin kirjakääröjä, sukuluetteloita, hautakirjoituksia ja savitauluja. Pääsin Aatamiin asti!”

”Aina voi jatkaa läheisten sukuihin…”

”Ei sekään ole ongelma, voin lopettaa koska tahansa. Mutta mitä minä teen, kun esiäitini ei ollutkaan Eeva vaan Aatamin ensimmäinen vaimo Lilith? Meillä on maailman sivu oltu hyviä tapaluterilaisia. Nyt ollaankin sitten yön demonin jälkeläisiä!”

”Teemme yhteistyötä kirkkoherranviraston kanssa, heiltä löytyy apu hengellisissä ongelmissa! Ja sukututkimukseen liittyvässä identiteettikriisissä me voimme auttaa. Varataanpa sinulle keskusteluaika!”

Kiltteysmittari

Korvatunturin tonttukoulun vanhempainyhdistyksen kannanotto, julkaisuvapaa.

Korvatunturin tonttukoulussa on otettu koekäyttöön henkilökohtaiset kiltteysmittarit. Kokeilusta ei tiedotettu ennalta ja se on toteutettu ilman alaikäisten koetonttujen huoltajien lupaa.

Mittarit on kiinnitetty nuorten tonttujen ranteeseen tai nilkkaan. Yritykset poistaa tai sammuttaa mittari ovat johtaneet tarkkailijatonttujen erikoisyksikön iskuihin viattomien tonttuperheiden koteihin. Jopa alakouluikäisiä tonttulapsia on ollut laittomasti pidätettyinä.

Tarkkailuosaston johtajatonttu Tarkan mukaan mittarit on tarkoitus kiinnittää maailman lapsiin reaaliaikaisten kiltteyslistojen luomiseksi ja lahjojen jaon oikeudenmukaistamiseksi. Vanhempainyhdistyksen näkemys on, että mittareita käytetään paitsi luvattomaan profilointiin myös puhtaasti pelotteluun.

Vaadimme, että rikollisen tarkkailutoiminnan suunnittelu lopetetaan välittömästi ja Joulupukki vapauttaa johtajatonttu Tarkan tehtävistään vähintään rikostutkinnan ajaksi. Vanhempainyhdistyksen hallitus

Raapalejoulukalenteri on ilmestynyt

Raapalejoulukalenterin kansikuvan ja kansitaiton on jälleen tehnyt Ninni Aalto

Raapalejoulukalenteri 2025 on ilmestynyt ja postitettu tilaajille viikonvaihteessa! Muutamia ylimääräisiä painettuja kappaleita on vielä jäljellä ja sähköisissä versioissa ei ole myyntirajoitteita, eli Raapalejoulukalenterin saa tilattua itselleen sähköpostitse osoitteesta kristel@iki.fi.

Tänne blogiin sekä GlassAngel Games & Storiesin FB-sivulle on nyt ajastettu raapaleet 1.12.-24.12. – uusi raapale ilmestyy joka aamu kello 6. Kokoelmaan sponsoroidut bonusraapaleet löytyvät ainoastaan painetusta ja sähköisestä Raapalejoulukalenterista.