Syystalvesta kaikki alkoi tuntua yhä raskaammalta. Lopulta Sinna jäi makaamaan äksänä olohuoneen matolle. Vähän epämukavaahan se oli, roskat pistelivät selkää ja pölyvillakoirat kutittivat nenää, mutta eipähän tarvinnut miettiä ostoslistoja, kuntoliikuntaa tai viherkasvien kastelua, olla möllötti vaan.
Pari päivää kämppikset vain kiersivät Sinnan. Peten imuroi maton hänen ympäriltään siivousvuoron osuessa kohdalle. Kun Sinna ei edes murissut imurille, huolestuneet kämppikset kutsuivat lääkärin hätiin.
”Pahanlaatuinen marraskooma”, tohtori tuumi. ”Mutta ei hätää, kunhan potilaan sisäinen kello tahdistetaan joulukuulle. Jouluradio taustamusiikiksi, muutamia kynttilöitä… ja paahtakaa vähän kanelia, jotta talouteen saadaan joulun tuoksua. Jos mikään muu ei auta, pidätte pikkujoulut. Pahempiakin tapauksia elvytetty glögillä ja joulutortuilla!”