Joulumurha

Satumaan Poliisi-TV raportoi Satumetsän uumenista. Siniharmaa filtteri indikoi dramatisoitua sisältöä.

Possu juoksee metsän halki ja saavuttaa piilopirtin. Hän sulkee oven kauhusta nyyhkyttäen, vaatteet veritahraisina.

Toimittaja: ”Todistiko nuori Petra Possu, kuinka äiti ja veljet teurastettiin? Tiedämme Possujen olleen tietoisia vainoajastaan. Petra toimi sovitusti ja pakeni.”

Petra puristaa etusorkissaan haulikkoa. Raskaat askeleet tärisyttävät pirttiä. Nyyhkäisten Petra kohottaa aseen, työntää piipun ovenraosta ja painaa liipaisinta. Vainoajan punainen nuttu ja veren tahrima lumi korostuvat siniharmaassa kuvassa. ”Onko Petra kylmäverinen murhaaja? Odottavatko lapset lahjojaan turhaan? Onko Possun perheen kohtalo vain jäävuoren huippu, ja murhenäytelmä osa vääjäämätöntä koston kierrettä? Satumaan Poliisi-TV:n aatonaaton erikoisraportti Joulumurha paljastaa kaiken!”

Jouluaikakone

”Äiti on kauhean kiukkuinen”, huokasi Senni.

”Isä sanoi että kuolee joulustressiin”, raportoi Timi.

”Mummi valitti että saa sydänkohtauksen ennen kuin joulu tulee”, sanoi Noora.

Lapset katsoivat toisiaan huolestuneina. Jotain oli tehtävä aikuisten pelastamiseksi.

”Rakennetaan aikakone”, Senni päätti. ”Missä on Pienen Tutkijan Laboratoriopaketti? Entä Nooran synttärilahjaksi saama sähkökoesetti?”

Lastenhuoneen oveen ilmestyi hujauksessa EI SAA TULLA -kieltolappu. Huippusalainen tutkimus- ja kehityslaboratorio oli pystyssä alta aikayksikön. Päivällisaikaan mennessä nuoret keksijät olivat onnistuneesti saaneet nukketalon siirrettyä viisi minuuttia tulevaisuuteen.

”Odotetaan, että aikuiset nukkuvat ja siirretään sitten koko koti jouluaattoon”, Timi ehdotti. ”Miettikää, miten aikuiset ilahtuvat, kun huomenna herätessään huomaavat, että joulu onkin jo täällä!”

Budjettiriihen tulos

Joulupukki tuijotti synkeänä opetus- ja kulttuuriministeriön kirjettä. Mestaritonttu Talvinen kurkisti huolestuneena toimistoon.

”Mikä hätänä?”

”Leikkaavat yli puolet toiminta-avustuksesta, koska emme keskity tuottamaan iloa ainoastaan kotimaan lapsille. Ja lelutuotanto on lopetettava, koska tonttujen valmistamat lahjat vaikuttavat kielteisesti kansantalouden kehitysnäkymiin. Jatkossa ostamme kaiken Kiinasta.”

Talvinen paiskasi kiukkuisesti lakkinsa lattialle.

”Mihin me sitten työllistämme tontut?”

Joulupukki hymyili harvinaisen ilkeästi.

”Lomautetaan koko henkilöstö vuodenvaihteesta, kirjataan kaikki työttömyyskortistoon ja ilmoitetaan ministeriöön, että ensi vuoden joulu on säästösyistä peruttu.”

Talvinen virnisti.

”Minä laadin lehdistötiedotteen: ’Joulu joka toinen vuosi!’ Iltapäivälehdet ilahtuvat.”

Joulupukki myhäili.

”Pistä samalla Postille osoitteenmuutos, ministeriö käsittelee toivekirjeet tehokkaasti. Kyllä näillä toimilla Suomi nousuun saadaan!”

Ipana

Opettaja Lahjanen oli epätoivoinen.

”…sitten hän agitoi koko luokan pihistämään Joulupukin porot kilpa-ajoihin. Pipsa Tonttunen katkaisi jalkansa. Tämä sankari päätti hiippailla nappaamaan Pipsan isän lääkärilaukun ja hoitaa ongelman itse. Puoli koulua on kääritty märkiin kipsiharsoihin.”

”Ovatko hänen vanhempansa nimiltään Peppi ja Eemeli?” tiedusteli tonttukasvatuskoordinaattori.

”Ihan tavallisia tonttuja! Toinen on lahjalistakirjanpitäjien päällikkö ja toinen haastavien tarkkailutehtävien asiantuntija.”

Huolestunut keskustelu keskeytyi Joulupukin sydämelliseen nauruun.

”Muistaakseni hänen isänsä kieltäytyi koulussa vuoden verran tehtävistä, jotka eivät liittyneet erilaisiin jäkäliin. Äiti halusi olla isona merirosvoprinsessa, ja hän yllytti tonttulapset ryöstöretkelle joulukarkkivarastoon. Pistetään ipana suorittamaan ensiapukurssi ja sitten TET-jaksolle kilpaporotarhalle. Kyllä hänelle hyvä paikka Korvatunturilta löydetään!”

Pesimäpuuhia

”Taas minun lukulasini ovat karkuteillä!”

Vaari taputteli rintataskuaan ja kurkisti pöydällä olevan sanomalehden alle. Lopulta lasit löytyivät yllättäen eteisestä.

Iltasadun jälkeen vaari jätti lukulasit yöpöydälle. Lapset ryömivät peiton alle ja olivat nukkuvinaan, mutta pitivät karkailevia laseja salaa silmällä.

Saimi havahtui Kaapon kuiskaukseen.

”Katso!”

Silmälasit oikaisivat sankansa. Ne liukuivat varovasti pöydänjalkaa pitkin lattialle ja hiipivät hiljaa eteiseen. Ovensuusta kurkistaessaan lapset näkivät lasien kapuavan puhelinpöydälle ja livahtavan laatikkoon.

Laatikon perällä oli puhelinluettelopaperista rakennettu pesä, jossa piipitti pesue silmälasinpoikasia. Lukulasit sihisivät lapsille kiukkuisesti.

Saimi sulki laatikon.

”Kerrotaanko vaarille?”

”Se sanoisi, että nähtiin unta.”

”Mennään takaisin nukkumaan. Kyllä se huomaa, kun silmälasinpoikaset lähtevät pesästä.”

Jengirikollisuutta

”Taas näitä päiviä”, Kettu huokaisi.

”Onko nuoriso pilalla?” tiedusteli Kaivanto.

”Jengihommia. Minulla on putkassa kolme murhaepäiltyä ­– kaikki väittävät nimekseen Mikko.”

”Se vuohiposse”, mutisi Kaivanto. ”Kenen kimpussa ne ovat nyt olleet?”

”Muistatko peikon, joka huolehti Korkeankosken sillasta? Kiusasivat sen hermoromahduksen partaalle. Kip-kop-kipsuttelivat pitkin siltaa edestakaisin yökaudet ruohonhakukeikoilla. Peikko teki rikosilmoituksen kotirauhan häirinnästä, mutta…”

”Jutturuuhka”, Kaivanto täydensi synkeästi.

”Pukit vimmastuivat virkavallalle ilmoittamisesta”, Kettu jatkoi. ”Kopistelivat kahta kauheammin, kunnes provosoivat peikon ryntäämään raivoissaan sillalle. Suurin otti rannalta asti vauhtia. Puski peikkoparan koskeen.”

”Eikö jengihommat kuulu ammattirikollisuuden rikosylikomisario Hanhelle?” kysyi Kaivanto.

Ketun ilme kirkastui.

”Pistän paperit Hanhelle heti huomenna! Otatko toisenkin glögin? Minä tarjoan!”

Iltatoimilla

”En tahdo!” Maisa ulvoi.

”Kiltit lapset pesevät hampaansa. Muuten tulee reikiä!”

Jostain kuului pienenpieni yskäisy. Maisa ja isä katsoivat ympärilleen.

”Täällä näin!” kuului Maisan suupielestä.

Isä nappasi suurentavan meikkauspeilin ja molemmat kumartuivat tiirailemaan Maisan kasvoja. Alahuulen reunalla seisoi pikkuruinen otus. Sillä oli rento pikkutakki, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin sekä takin väriin sointuvat trendikkäät silmälasit. ”Markkinointikonsultti Viljami Kiille”, otus esittäytyi. ”Tuo jatkuva hampaiden pesu on kuulkaa vain hammaskeijun propagandaa. Oletteko koskaan ajatelleet, miksi se hiippailee lasten huoneissa öisin? Kartoitan hammaspeikkojen ammattiyhdistys Hämyn toimeksiannosta tällaisten lapsille vahingollisten käsitysten leviämistä. Haluaisitko Maisa vastata muutamaan kysymykseen? Saat palkkioksi oikein kivasti hampaisiin tarttuvan tikkunekun.”

Sadun jälkeen

”’Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti’”, huokasi prinssi Reipas surkean näköisenä aamiaispöydässä.

Prinsessa Ruusunnuppu pyyhkäisi kyynelhelmen silmäkulmastaan.

”Tuntuuko sinustakin siltä, että… jotain puuttuu?”

Satulinnan salit kimaltelivat kristalleista. Linnan puutarha oli täynnä ruusupensaita, joiden välissä käyskenteli siroja kauriita. Peilikirkkaassa lammessa ui lumivalkea joutsenpari.

Prinssi tarttui prinsessan käteen.

”Pidän sinusta kovasti. Mutta…”

Prinsessa huokaisi syvään.

”Mutta tämä pika-avioliitto ei ollut hyvä ajatus?”

”Olin ehkä onnellisempi sikopaimenen mökissä”, prinssi myönsi.

”Minä haluaisin oikeastaan mieluummin olla noita”, prinsessa totesi.

Prinssin silmät kirkastuivat.

”Onkohan se mökki vielä tyhjä? Sehän sopisi hyvin kimppakämpäksi!”

Prinsessa nauroi. Ja sen jälkeen he elivät oikeasti elämänsä onnellisina loppuun asti.

Tyttö, sinä olet tähti

”Pyysit lottovoittoa, minä järjestin lottovoiton.”

”Kaksi euroa! Ei sitä lasketa!”

”Sitten halusit asua linnassa.”

”En tarkoittanut vankilaa!”

Lampun henki huokaisi.

”Ihmiset. No, mikä on kolmas toiveesi?”

Miina kohotti katseensa kohti kalterien välistä pilkottavaa taivasta.

”Haluan, että kaikki näkevät ja tuntevat minut! Haluan olla tähti!”

Henki napsautti sormiaan. Hetken aikaa kaikki tosiaan näkivät ja tunsivat Miinan, mutta onneksi tuo hetki oli häviävän lyhyt. Maan kiertoradan kohdalle syntynyt uusi tähti suisti tietenkin koko aurinkokunnan kaaokseen: planeetat kiskoutuivat radaltaan ja Miina-tähden kuumuus ja painovoima alensivat Jupiterin hetkessä kaasujättiläisestä kiviseksi kiertolaiseksi.

Lampun höyrystyminen vapautti hengen, joka pudisti päätään katsoessaan hävitystä.

”Ihmiset. Aina sama juttu.”

Strategiapalaveri

Nukkumatin pääkonttorilla vallitsi kireä tunnelma.

”Oikeutta unikumppaneille -kampanja on nyt etusivun uutinen. Unitilauksia perutaan tuhansittain.”

”Täytyyhän ihmisten nukkua!” Nukkumatti puuskahti. ”Siksi unibisnes kannattaa!”

”Lääkäriliitosta soitettiin”, PR-päällikkö jatkoi synkeänä. ”Lopettavat yhteistyön ja purkavat sopimamme unilääkesäännöstelyn. Uneen liittyvä monopoliasemamme on kuulemma laiton.”

”Voimmeko tehdä mitään?”

PR-päällikkö huokaisi.

”Työntekijöiden irtisanominen ja työllistäminen itsenäisinä unikumppaneina oli virhe. Ehdotan, että puramme sopimukset ja palkkaamme kaikki uudelleen työsuhteisina unilähetteinä.”

”Puramme sopimukset?” Talouspäällikön ilme kirkastui. ”Otetaan käyttöön Epicin myymä automaattinen unenohjausjärjestelmä. Voimme luopua unikumppaneista kokonaan!”

PR-päällikkö läväytti läppärinsä kiinni.

”Nyt riitti. Minä irtisanoudun. Tavoitatte minut jatkossa Oikeutta unikumppaneille -kampanjatoimistosta. Siellä saa sentään tehdä työtä, jolla on tarkoitus.”