Avainsana: raapale

Julkaistu

Taparikollinen

Kettu tuijotti tuopin pohjaa kuin vastauksia etsien.

”Sait kuulemma sisäisen tutkinnan perääsi,” totesi Kaivanto.

”Pidätin Pupun,” huokasi Kettu.

”Annas kun arvaan,” sanoi Kaivanto. ”Lasten vaanimista ja paikkojen sotkemista? Joka vuosi sama juttu! Mutta eikös sen nyt pitäisi olla selvä homma, taparikollisen pidättäminen?”

”Suklaamunia muka!” tuhahti Kettu. ”Niinhän se aina sanoo! Vastasin sille, että se saa itse syödä ne ruskeat papanansa, jos kerrankin vielä saan sen kiinni jonkun päiväkodin pihalta.”

Kaivanto irvisti. ”Sehän meni hyvin. Nostiko Pupu metelin?”

”Huusi kuin hinaaja, vaati asianajajaa ja puhelua eläinoikeusasiamiehelle. Syytti minua vainosta ja pedon luonteesta. Päädyin palkattomalle pääsiäislomalle ja sain lähetteen vihanhallintakurssille. Ja ravitsemusterapiaan.”

Julkaistu

Kuntokuuri

”Painavatko koronakilot? Kokeile teräsnaisen kuntokuuria. Löydä sisäinen supersankarisi!”

Fuksianpunainen mainos herätti huomioni somefeedissä. Salikassi oli kieltämättä viime kuukausina lähinnä kerännyt pölyä. Reipas Ritva lupasi videolla tuloksia vartilla päivässä kohtuuhintaisella kurssilla.

Ensimmäisenä päivänä tehtiin kuntopiiriä, toisena juostiin portaita ja kolmantena opeteltiin lankkutekniikkaa. Loppuviikosta kaikkia lihaksia särki. Toisella viikolla päästäisiinkin kuulemma tositoimiin.

Maanantaina parvekkeelle lehahti Ritva trikooasussa ja supersankariviitassa. Kaiteeseen oli kiinnitetty köysitikkaat kiipeilyä varten. Ritva lensi vieressä kirittämässä. Tiistaina pelastettiin kissa puusta ja keskiviikkona alkoivatkin sitten lentoharjoitukset.

Vaihtelevat harjoitukset pitivät treenimotivaation korkealla. Kurssin lopussa en enää puuskuttanut portaissa eivätkä farkut kiristäneet.

Kaupanpäällisenä saamani viitan kätkin kuitenkin kaappiin naamiaisia varten. Rajansa reippaudellakin.

Julkaistu

Amoriini

Bertta puuhasteli viljelypalstan kevättöitä, kun naapuripalstalta kuului kirosanojen tulva.

”Rottia varmaan taas,” arveli Bertta kiirehtiessään uteliaana katsomaan. Matalan pensasaidan takaa hän löysi Ahtin maasta polviltaan.

”Herranen aika, sydänkohtaus!” Bertta huudahti ja alkoi etsiä kännykkäänsä.

”Selkä!” kähisi Ahti. ”Auta minut ylös!”

Kyykistyessään Ahtin viereen Bertta näki tämän lapavälistä törröttävän pienen nuolen. Tottunein ottein Bertta nappasi sen irti. Ahti rentoutui.

”Mikä se oli?”

”Kupidon nuoli,” Bertta puhisi. Hän ravisteli polun nurkassa seisovaa pientä koristetuijaa. Puoli tusinaa alastonta pulleaa poikalasta räpytteli pikkuruisia siipiään päästäkseen karkuun.

Ahti nousi ähkäisten. ”Olisihan se pitänyt arvata. Ilmoitan kaupungille, että täällä tarvitaan taas tuholaistorjuntaa. Perhanan amoriinit. Jokakeväinen riesa!”

Julkaistu

Kokoontumisrajoituksia

Kerrostalon piha raikui puheensorinaa ja puikkojen kilinää. Pihakeinussa hiekkalaatikon toisella puolella kiikutteli neljä rouvaa. Piknikpöydän äärellä kahvitteli toinen mokoma. Silloin tällöin joku vilkaisi kahta hiekkalaatikossa istuvaa kirkasvärisiin kurahousuihin puettua hahmoa.

Konstaapeli Kokko pudisteli päätään. ”Kuulkaas rouvat, missä ovat turvavälit? Ettekö te ole kuulleet uusista liikkumisrajoituksista?”

”Niissä sanottiin, että pihalla saavat vanhemmat valvoa lasten leikkimistä,” puolustautui villapaitaa neulova rouva. ”Pertsa on vain kolme…”

Kokko katsoi Pertsaa epäilevästi.

”…kymmentäviisi,” mumisi rouva. Sitten hänen äänensä terävöityi. ”Pertsa! Jos vielä lyöt Kakea lapiolla, et saa kossupaukkua välipalalla!”

Kokko tarttui huokaisten radiopuhelimeensa. ”Täällä taidetaan tarvita apuvoimia. Onko Pertsasta ja Kakesta muuten tällä hetkellä haku päällä?”

Julkaistu

Ympäristörikos

Rikospaikkasiivoojat kiskoivat aktiivihiilisuodatinmaskit kasvoiltaan. Pian tupakansavu sekoittui suojahaalareiden lahkeista nousevaan imelään löyhkään.

”Paha paikka,” huokasi Juntunen. ”Miten tuohon päädyttiin?”

Kojo katsoi kaukaisuuteen. ”Se alkoi kuulemma sekajätepussista. Kaveri kyllästyi siihen, että kämppis ei vienyt vuorollaan roskia, ja nosti pussin sen huoneen oven eteen. Kämppis oli sitä mieltä, että hänen vuoronsa oli edellisellä viikolla ja nokitti pesemättömillä muoviroskilla ja huuhtelemattomilla maitotölkeillä. Sitten mentiinkin jo biojätteisiin.”

Juntunen vilkaisi kohti taloa, jonka ovesta vielä työn touhussa oleva Helminen operoi kottikärryllistä vanhoja sanomalehtiä. ”Ovat kuulemma saamassa ehdollista ympäristörikoksesta ja laittomasta kaatopaikasta.” ”Pääsevät kuin koirat veräjästä,” tuhahti Kojo. ”Vaativat AVIlta korvauksia vahingoista. Vetoavat koronarajoitusten hämärtämään ajantajuun.”

Julkaistu

Jouluyö

Oli tähtikirkas yö. Härkä ja pässi märehtivät kaikessa rauhassa vierekkäin. Nuori aasi touhotti paikalle.

”Tuolla on ihmisiä! Yksi niistä poiki luolassa. Se poikanen on ihan avuton, ei yrittänyt nousta jaloilleen. Laittoivat sen meidän hyvien heinien päälle nukkumaan!”

”Jaa, sitäkö paimenihmiset menivät niin kovalla kiireellä katsomaan,” pohti pässi. ”Kauhea hätäily ja kiire, vain siksi, että näkivät enkelin.”

”Noh,” mörähti härkä. ”Eihän ihminen huomaa edes leopardia, saati sitten enkeleitä, jotka harvoin uhkaavat ketään.”

Eläimet vaikenivat katsomaan kirkasta tähteä ja kolmea kamelia ratsastajineen, jotka myös suuntasivat kallioluolalle. Aasi nyhjäisi maasta suullisen kitukasvuista ruohoa.

”Poikisivat omissa taloissaan,” se mutisi. ”Olisin mieluummin syönyt sitä heinää.”

Julkaistu

Aikakrapula

Marketta istui rappukäytävässä päätään pidellen. Naapurin Sohvi tuli tutkimaan tilannetta.

”Pitääkö soittaa lanssi?”

”Joulusta tämä vain…”

”Iskikö stressi?”

”Laskin tarvitsevani aattona uunia vähintään kahdeksantoista tuntia. Lainasin Veikolta aikakonetta, paistoin kaikki putkeen ensi yönä ja olen aattoaamuna valmis.”

”Etkä sitten nukkunut?”

”Ja kun olin valvonut saman yön kolme kertaa peräkkäin, niin muistin, että piti vielä ostaa lohta.”

”Kalatiski oli päivällä yhtä helvettiä!”

”Ajattelin, että jos käyn pikaisesti ensi viikolla ostamassa ne kalat, niillä kuitenkin on vielä tällä viikolla kalastettua, ettei se katoa palatessa.”

Sohvi puisteli päätään.

”Joten nyt sinulla on vuosisadan aikamatkustuskrapula. Joka joulu sama juttu! Tule, niin keitän sinulle kahvit.”

Julkaistu

Mummolan joulupöytä

Suku oli kokoontunut mummolaan jouluaterialle. Mummo oli urheasti lähtenyt toteuttamaan myös Valmun uuden avovaimon ruokalistaa. Siinä olikin haastetta, sillä tyttö, vaikka kovin mukava, oli vegaani.

”Jos paistan palsternakkaa voissa ja hunajassa?” mummo oli pohtinut puhelimessa.

”Ei, mummo kiltti,” Valmu oli kärsivällisesti selittänyt. ”Voi on eläinperäistä, eivätkä monet vegaanit syö hunajaakaan.”

Mummo oli lopulta ylittänyt itsensä. Alkuruokapöydässä oli oliiviöljyssä paahdettuja rosmariinikasviksia ja kikherneitä ja jopa maistuvaa porkkalaa. Valmun heila säteili ja otti lisääkin.

Mummon kantaessa pääruuan pöytään, kaikki hiljenivät. Vadilla paholaisen pää toljotti omena suussaan komeaa tummanpunaiseksi paahtunutta potkaa.

Valmu kätki kasvonsa käsiinsä.

”Mummo kulta, minä en sanonut ’saatana’ vaan ’seitan’.”

Julkaistu

Joulun tähti

Vuoden pimeimpänä päivänä synnyttäneiden osaston ovi kävi. Sisään pelmahti kolme henkilöä lahjoja kantaen.

”Ettekö nähneet kylttejä?” protestoi osastonhoitaja ”Meillä on koronaviruksen vuoksi vierailukielto.”

”Seurasimme tähteä!” sanoi ensimmäinen vierailija.

”Tähti on merkkinä kuninkaan syntymästä,” jatkoi toinen.

”Osakesalkku lapselle ja suklaata sekä Body Shopin hemmottelupaketti vanhemmille on enemmän tätä päivää kuin kulta, suitsuke ja mirha,” selitti kolmas. ”Sijoitimme uusiutuvaan energiaan.”

”Keitä te oikein olette!” puuskahti osastonhoitaja.

”Kolme tietäjää itäiseltä maalta,” vieraat sanoivat.

Osastonhoitaja kurtisti kulmiaan.

”No, oikeastaan me olemme futurologeja. Turusta,” myönsi ensimmäinen vieras. ”Siskoni sai aamuyöllä vauvan.”

Osastonhoitaja huokaisi.

”Menkää aulaan odottamaan. Voitte tervehtiä vauvaa lasioven lävitse. Minä toimitan lahjanne perille.”

Julkaistu

Tapaus Joulumaa

Kaivanto tuijotti glögilasiaan.

”Mikä painaa?” kysyi Kettu.

”Neljä yötä jouluun, ja meillä on putkassa iso mies itse.”

”Joulupukki?”

Kaivanto nyökkäsi.

”Muistatko sen Raipen, joka jengeineen majailee sillan alla?”

”Viimeksi eilen pidätin ne. Olivat ryöstelleet jouluruokia.”

”Kysyin siltä sen puuttuvasta jalasta. Meni kuulemma porovaljakko-onnettomuudessa. Puolentoista vuorokauden mittaisen työvuoron lopulla. Sai potkut. Onnettomuus hidasti joulukirjelähetystä. Kale me toimitettiin akuuttipsykiatrialle. Se ei itse puhu, mutta Raipen mukaan se oli duunissa ’Mustalla osastolla’. Tontut tarkkailevat meitä, ne tarkkailevat tonttuja. Osaston keinovalikoima on kuin CIA:lla Guantanamossa. Kale romahti ja sai kenkää. Ihmiskauppaosasto selvittää Korvatunturin tonttutyövoimakartellia.”

Kettu huokaisi.

”Vodkaglögi minullekin,” hän tilasi. ”Iisisti sen glögin kanssa.”