Avainsana: muu

”Olipa ihana idea tulla maalle jouluksi”, Mimmi huokasi.

Tyhjälle lintulaudalle pyrähti varpunen. Mimmi nappasi ovensuusta joululyhteen ja kiirehti pihalle. ”…ota siemen multa!” hän hyräili asetellessaan lyhdettä lintulaudan viereen.

”Kyllä niitä siemeniä nyt saa”, varpunen sirkutti kiukkuisesti. ”Missä ovat viljapellot? Maat on myyty grynderille! Missä ovat pesimäpensaat? Pihapiiri on kynitty, pelkkää nurmikkoa ja kivipuutarhaa. Kas kun ette laita tekonurmea!”

”Mitä tapahtui kiitollisna siemenen ottamiselle?” Mimmi parkaisi.

”Mitä tapahtui viljelemiselle ja varjelemiselle?” Varpunen tirskahti. ”Palataan asiaan sitten, kun lakkaatte tuhoamasta meidän elinympäristöjämme ja ajamasta meitä sukupuuttoon.”

Varpunen lensi tiehensä. Mimmi palasi päätään puistellen mökkiin. Ensi vuonna hän viettäisi tuttua ja turvallista kaupunkijoulua!

Markkinointitoimisto Joulumaan tontut projektipalaveerasivat. Markkinointitonttu Terävä kiirehti huoneeseen viimeisenä, takeaway-glögimuki kädessä.

”Meillä on imago-ongelma!” hän julisti käynnistäessään PowerPoint-esityksen.

Valkokangas täyttyi jouluisista kuvista. Kynttilätunnelmointia, herkkupöytiä ja nauravia lapsia. Markkinointitontut katselivat toisiaan epätietoisina.

”Tämähän näyttää jouluiselta”, yksi uskaltautui sanomaan.

Terävä pamautti kätensä kiukkuisesti pöytään.

”Pelkkää pehmeää höttöä!” hän julisti. ”Missä on voima? Missä on kovuus ja kestävyys? Missä on MIEHEKKYYS? Piilaaksossa osasivat tehdä laihdutuskuureistakin biohakkerointia! Pystymme parempaan!”

Sitten hän alkoi jakaa muistioita tonttutiimeille. ”Joulun värit. Mustaa, terästä ja maastokuvioita! Te ideoitte tuoksuja. Havu ja savu saavat jäädä, lisää myskiä ja moottoriöljyä! Ja brändityöryhmä duuniin. Kaamos – tosimiehille! Kyllä tästä vielä miehekäs joulu tehdään!”

”Talvi, Säänhaltijan toimistolta. Tekisin katoamisilmoituksen.”

”Tarvitsen teiltä kadonneen tiedot ja tuntomerkit. Koska näitte hänet viimeksi?”

”Aurinko, yleensä oikein säteilevä. On siitä ainakin kolme vuorokautta, kun viimeksi nähtiin.”

”Hetkinen… Meillä ei ole tiedossa vakavia onnettomuuksia näiltä päiviltä. Onko teillä syytä epäillä rikosta?”

”E-ei. Mutta entä jos hän makaa jossain ojanpohjassa paleltuneena!”

”Onko hänellä ollut aikaisemmin katoamisia?”

”No tuota… Onhan tämä aika vuodesta hänelle aina vaikea, joten kyllä hän usein vetäytyy omiin oloihinsa.” ”Me laitamme haun päälle. Aikuisella on kuitenkin oikeus halutessaan kadota, emmekä voi vastoin hänen tahtoaan antaa mitään tietoja. Neuvoisin nyt odottamaan rauhassa talvipäivänseisauksen yli. Eiköhän Aurinko pian taas ilmesty!”

Ilman Pirkko-mummon omenapiirakkaa joulu olisi ollut kerrassaan pilalla. Mummo ei koskaan antanut kenenkään katsoa leipomista, ja perheen perimätieto kertoi, että reseptiin kuului taikakeinoja.

Tänä talvena mummo liukastui, ja lääkäri kielsi ankarasti joulukeittiössä seisoskelut. Rohkaisin mieleni ja menin kärttämään toipilaalta piirakkareseptiä. Olinhan perheen nuoremman polven paras leipuri.

Mummo kuunteli pyyntöäni, katsoi minua arvioivasti, ja pitkän pohdinnan jälkeen vannotti minua pitämään reseptin salaisuutena. Sitten hän kaivoi esiin salaisuutensa: Pirkka-lehden vuodelta 1963. Nähdessään hölmistyneen ilmeeni hän puhkesi kaakattavaan vanhuksen nauruun.

”Ei tässä piirakkareseptissä mitään magiaa ole”, hän virnisti. ”Mutta salaperäisyys parantaa makua.”

Virnistin takaisin. Pitäisin huolta siitä, että Pirkko-mummon omenapiirakassa olisi taikaa tulevaisuudessakin.

”Tervetuloa Jouluselviytyjien pariin! On välieräpäivä, kolmas adventtisunnuntai.”

”Päivän kilpailu on Kinkkukisa. Koko suku saapuu joulupöytään. Tarvitsette 10-kiloisen kinkun, joka on ostettava pakasteena. Kinkun sulatus on saatava alulle tänään!”

”Kisaajat ryntäävät autoille. Meillä on yllätys! Tumpilla on akku kuollut, Maikilla rengasrikko, Valtterilla tankki tyhjä ja Juulin lukko on umpijäässä. Maikki ryhtyy reippaasti renkaanvaihtoon, mutta pultit ovat tiukassa! Joulumielinen Valtteri auttaa. Tumppi soittaa tiepalveluun… palvelussa on ruuhkaa. Juuli nappasi sukset ja laskee jo kohti hypermarkettia! Tumppi jää jälkeen, kostautuuko viime viikon haluttomuus auttaa muita himmelin pujottelussa?”

”Tuhmien listaan merkitään Tumppi! Finaaliin jatkavat Maikki, Valtteri ja Juuli. Ensi viikolla joulu onkin jo ovella!”

Lauluyhtye Sulosointujen kauden huipennus oli vaarassa: joulukonserttipäivän aamuna tenori heräsi ääni käheänä.

Kun mikään muu ei auttanut, tenori haudutteli lopulta kaikkien flunssajuomien isoäidin. Mukissa oli rommia, hunajaa, sitruunaa, inkivääriä, chiliä, flunssalääkejauhetta, kurkkupastilleja, valkosipulinkynsi, kanelitanko ja hyppysellinen merisuolaa. Sitten hän meni kylpyhuoneeseen ja laittoi rentoutusäänitteen soimaan ja suihkun valumaan niin kuumaa vettä kuin mahdollista. Kylpyhuone täyttyi ihmelääkkeen hajusta, vesihöyrystä, meditaatiomusiikista, hyräilystä ja hiljaisista rukouksista, ensin korkeammille ja sitten matalammille tahoille. Hetken kuluttua asunnossa alkoi leijailla rikinkatku.

Illalla Oi jouluyön korkeat äänet kaikuivat tenorilta kuin Jussi Björlingiltä ikään. Yleisö ei onneksi haistanut ihmelääkkeen hajua – eikä huomannut laulajan silmien uutta demonisen punaista hohdetta.

Painaako pimeys? Stressaavatko jouluvalmistelut?

Meillä on sinulle ratkaisu! Joulu-uni® on innovatiivinen ratkaisu joulustressiin. Joulu-uni® – nukut makeasti jouluaattoon asti. Ostamme lahjat, siivoamme kodin, hankimme joulukuusen ja valmistelemme jouluaterian valintasi mukaan. (Otamme allergiat ja ruokavaliorajoitukset huomioon. Saatavilla myös vegaanisena ja gluteenittomana.) Joulu-uni® – sinä ansaitset levollisen joulun.

(Joulu-unen® keskeyttäminen meistä riippumattomista syistä ei oikeuta asiakaspalautukseen tai osittaiseen korvaukseen. Asiakas vastaa itse matkapuhelimen, herätyskellon, tietokoneen, pelikonsolin, ovikellon, perheenjäsenten ja muiden mahdollisten häiriötekijöiden poistamisesta. Joulu-uni® ei vastaa unen aikana kärsivistä perhesuhteista, lasten joulujuhlavalmisteluista, missatuista esityksistä, pöydälle kertyvistä palkkatyöhön liittyvistä tehtävistä, luvattoman poissaolon aiheuttamista ansionmenetyksistä tai irtisanomisista tai muista muuhun kuin itse jouluun liittyvistä vastuullisista tehtävistä.)

”Vanne kiristää päätä”, Sirkku valitti.

”Katsotaanpa”, sanoi lääkäri.

Lääkäri otti työpöydältä sivuleikkurit. Terä tuntui kylmältä ohimoa vasten. Kuului terävä napsahdus. Seitinohut metallivanne ponnahti suoraksi ja sinkosi pienen otuksen lääkärin syliin. Lääkäri nosti sen Sirkun katsottavaksi. Sillä oli repaleinen glittermekko, yksi korkokenkä ja siivet, jotka välkkyivät migreeniauran väreissä.

”Tämä on krapulakeiju.”

”Enhän minä juo alkoholia”, Sirkku parkaisi.

”Nii-in”, piipitti krapulakeiju. ”Nyt ollaan sober curious, pikkujouluissa juodaan mocktaileja eivätkä opiskelijatkaan enää ryyppää. Oletko itse yrittänyt hakea töitä tässä taloustilanteessa? Onneksi stressistä sentään vielä kärsitään!”

Lääkäri pudotti krapulakeijun pieneen lasipulloon.

”Kirjoitan sinulle relaksanttireseptin ja lähetteet fysioterapiaan ja meditaatio-opastukseen. Anna keiju vaikka pomolle joululahjaksi.”