Avainsana: muu

Ilman Pirkko-mummon omenapiirakkaa joulu olisi ollut kerrassaan pilalla. Mummo ei koskaan antanut kenenkään katsoa leipomista, ja perheen perimätieto kertoi, että reseptiin kuului taikakeinoja.

Tänä talvena mummo liukastui, ja lääkäri kielsi ankarasti joulukeittiössä seisoskelut. Rohkaisin mieleni ja menin kärttämään toipilaalta piirakkareseptiä. Olinhan perheen nuoremman polven paras leipuri.

Mummo kuunteli pyyntöäni, katsoi minua arvioivasti, ja pitkän pohdinnan jälkeen vannotti minua pitämään reseptin salaisuutena. Sitten hän kaivoi esiin salaisuutensa: Pirkka-lehden vuodelta 1963. Nähdessään hölmistyneen ilmeeni hän puhkesi kaakattavaan vanhuksen nauruun.

”Ei tässä piirakkareseptissä mitään magiaa ole”, hän virnisti. ”Mutta salaperäisyys parantaa makua.”

Virnistin takaisin. Pitäisin huolta siitä, että Pirkko-mummon omenapiirakassa olisi taikaa tulevaisuudessakin.

”Tervetuloa Jouluselviytyjien pariin! On välieräpäivä, kolmas adventtisunnuntai.”

”Päivän kilpailu on Kinkkukisa. Koko suku saapuu joulupöytään. Tarvitsette 10-kiloisen kinkun, joka on ostettava pakasteena. Kinkun sulatus on saatava alulle tänään!”

”Kisaajat ryntäävät autoille. Meillä on yllätys! Tumpilla on akku kuollut, Maikilla rengasrikko, Valtterilla tankki tyhjä ja Juulin lukko on umpijäässä. Maikki ryhtyy reippaasti renkaanvaihtoon, mutta pultit ovat tiukassa! Joulumielinen Valtteri auttaa. Tumppi soittaa tiepalveluun… palvelussa on ruuhkaa. Juuli nappasi sukset ja laskee jo kohti hypermarkettia! Tumppi jää jälkeen, kostautuuko viime viikon haluttomuus auttaa muita himmelin pujottelussa?”

”Tuhmien listaan merkitään Tumppi! Finaaliin jatkavat Maikki, Valtteri ja Juuli. Ensi viikolla joulu onkin jo ovella!”

Lauluyhtye Sulosointujen kauden huipennus oli vaarassa: joulukonserttipäivän aamuna tenori heräsi ääni käheänä.

Kun mikään muu ei auttanut, tenori haudutteli lopulta kaikkien flunssajuomien isoäidin. Mukissa oli rommia, hunajaa, sitruunaa, inkivääriä, chiliä, flunssalääkejauhetta, kurkkupastilleja, valkosipulinkynsi, kanelitanko ja hyppysellinen merisuolaa. Sitten hän meni kylpyhuoneeseen ja laittoi rentoutusäänitteen soimaan ja suihkun valumaan niin kuumaa vettä kuin mahdollista. Kylpyhuone täyttyi ihmelääkkeen hajusta, vesihöyrystä, meditaatiomusiikista, hyräilystä ja hiljaisista rukouksista, ensin korkeammille ja sitten matalammille tahoille. Hetken kuluttua asunnossa alkoi leijailla rikinkatku.

Illalla Oi jouluyön korkeat äänet kaikuivat tenorilta kuin Jussi Björlingiltä ikään. Yleisö ei onneksi haistanut ihmelääkkeen hajua – eikä huomannut laulajan silmien uutta demonisen punaista hohdetta.

Painaako pimeys? Stressaavatko jouluvalmistelut?

Meillä on sinulle ratkaisu! Joulu-uni® on innovatiivinen ratkaisu joulustressiin. Joulu-uni® – nukut makeasti jouluaattoon asti. Ostamme lahjat, siivoamme kodin, hankimme joulukuusen ja valmistelemme jouluaterian valintasi mukaan. (Otamme allergiat ja ruokavaliorajoitukset huomioon. Saatavilla myös vegaanisena ja gluteenittomana.) Joulu-uni® – sinä ansaitset levollisen joulun.

(Joulu-unen® keskeyttäminen meistä riippumattomista syistä ei oikeuta asiakaspalautukseen tai osittaiseen korvaukseen. Asiakas vastaa itse matkapuhelimen, herätyskellon, tietokoneen, pelikonsolin, ovikellon, perheenjäsenten ja muiden mahdollisten häiriötekijöiden poistamisesta. Joulu-uni® ei vastaa unen aikana kärsivistä perhesuhteista, lasten joulujuhlavalmisteluista, missatuista esityksistä, pöydälle kertyvistä palkkatyöhön liittyvistä tehtävistä, luvattoman poissaolon aiheuttamista ansionmenetyksistä tai irtisanomisista tai muista muuhun kuin itse jouluun liittyvistä vastuullisista tehtävistä.)

”Vanne kiristää päätä”, Sirkku valitti.

”Katsotaanpa”, sanoi lääkäri.

Lääkäri otti työpöydältä sivuleikkurit. Terä tuntui kylmältä ohimoa vasten. Kuului terävä napsahdus. Seitinohut metallivanne ponnahti suoraksi ja sinkosi pienen otuksen lääkärin syliin. Lääkäri nosti sen Sirkun katsottavaksi. Sillä oli repaleinen glittermekko, yksi korkokenkä ja siivet, jotka välkkyivät migreeniauran väreissä.

”Tämä on krapulakeiju.”

”Enhän minä juo alkoholia”, Sirkku parkaisi.

”Nii-in”, piipitti krapulakeiju. ”Nyt ollaan sober curious, pikkujouluissa juodaan mocktaileja eivätkä opiskelijatkaan enää ryyppää. Oletko itse yrittänyt hakea töitä tässä taloustilanteessa? Onneksi stressistä sentään vielä kärsitään!”

Lääkäri pudotti krapulakeijun pieneen lasipulloon.

”Kirjoitan sinulle relaksanttireseptin ja lähetteet fysioterapiaan ja meditaatio-opastukseen. Anna keiju vaikka pomolle joululahjaksi.”

”Katso, ihan uusi lautapeli!”

Kaisa nosti ostoskassista helmiäisvalkoisen peliboksin.

”Aikavarkaat… Eikä mitään infoa BoardGameGeekissäkään”, Pave ihmetteli. ”Kokeillaanko?”

”Peliaikaa ei kerrota, mutta onhan meillä koko päivä aikaa”, Kaisa totesi.

Yhteispelissä oltiin aikavarkaita, jotka puolustivat tuntisaalistaan aikapoliisilta. Tuotantoarvot olivat kohdallaan: oli kelloja, figuureja, kortteja ja merkkitokeneita. Vaikeusastekin oli tasapainossa – voitto oli ainoastaan siirron päässä, kun pakasta nousi viimeinen aikapoliisikortti ja aikavarkaat menettivät saaliinsa.

”Mahtava peli!” Pave sanoi ja katsoi seinäkelloa. ”Meni näemmä kolme tuntia.”

Kaisa vilkaisi älykelloaan ja kalpeni.

”Ja se kaksi viikkoa, jotka menetettiin pelissä aikapoliisille. Nyt on jouluaatto!”

”Sitten pelataan uudestaan”, Pave sanoi päättäväisesti. ”Voitetaan menetetty aika takaisin. Korkojen kera.”

”Onko kukaan kuullut Sannista?” Iitu tiedusteli skumppabrunssilla.

”Se sanoi olevansa tulossa”, totesi Pate.

”Sillä oli äsken get ready with me -instalive”, sanoi Helmi. ”Perhana!”

”Mitä?”

”Live pyörii edelleen, katsokaa!”

Livessä näkyi tuolinselkä ja pöydälle kaatunut puuterirasia. Tuolin takana olevasta peilistä heijastui paitsi rengaslamppu ja kännykkäteline myös meikkipöydän kultareunainen peili. Lukemattomat lamput loistivat ikuisuuteen ulottuvissa peilikuvissa.

Pate hieroi ohimoitaan.

”Vastahan mä sille sanoin, että noi peilit tuhoaa sen energiavirrat. Se vaan nauroi ja väitti taikauskoksi, ja nyt se on imeytynyt päättymättömään peililooppiin.”

Iitu kulautti skumppalasillisensa yhdellä hörppäyksellä.

”Kaveria ei jätetä. Vaikka se olisi influensseri. Mennään rikkomaan peili ja hakemaan Sanni kotiin.”

Kartanossa vallitsi rauha. Martta kutoi sukkaa ja Edvard poltti piippua. Äkkiä kauhistunut sisäkkö paukkasi huoneeseen.

”Kellarissa kummittelee!”

Edvard rykäisi.

”Katsotaanpa.”

Kellarissa oli meneillään kauhistuttavat bakkanaalit. Valot välkkyivät, näkymättömät koneet pauhasivat ja oudosti puetut aavemaiset hahmot liikkuivat rytmikkäästi pauhun tahtiin. Yksi haamuista kieppui suoraan Edvardin läpi. Se kääntyi katsomaan häntä, ja Edvard näki nuoren naisen kauhistuneet kasvot.

Outo näky katosi. Värähtäen Edvard palasi yläkertaan rauhoittelemaan naisväkeä.

***

Holvikellarin juhlatilassa puolestaan rauhoiteltiin kehitystiimin projektipäällikköä, joka oli saanut paniikkikohtauksen kesken pikkujoulujen.

”…hyytävän kylmä, ja sitten näin sen haamun!”

”Liikaa skumppaa”, totesi johdon assistentti. ”Ota tästä glögimuki. Mennään pihalle haukkaamaan happea, kyllä kummitukset sitten kaikkoavat!”