Ipana

Opettaja Lahjanen oli epätoivoinen.

”…sitten hän agitoi koko luokan pihistämään Joulupukin porot kilpa-ajoihin. Pipsa Tonttunen katkaisi jalkansa. Tämä sankari päätti hiippailla nappaamaan Pipsan isän lääkärilaukun ja hoitaa ongelman itse. Puoli koulua on kääritty märkiin kipsiharsoihin.”

”Ovatko hänen vanhempansa nimiltään Peppi ja Eemeli?” tiedusteli tonttukasvatuskoordinaattori.

”Ihan tavallisia tonttuja! Toinen on lahjalistakirjanpitäjien päällikkö ja toinen haastavien tarkkailutehtävien asiantuntija.”

Huolestunut keskustelu keskeytyi Joulupukin sydämelliseen nauruun.

”Muistaakseni hänen isänsä kieltäytyi koulussa vuoden verran tehtävistä, jotka eivät liittyneet erilaisiin jäkäliin. Äiti halusi olla isona merirosvoprinsessa, ja hän yllytti tonttulapset ryöstöretkelle joulukarkkivarastoon. Pistetään ipana suorittamaan ensiapukurssi ja sitten TET-jaksolle kilpaporotarhalle. Kyllä hänelle hyvä paikka Korvatunturilta löydetään!”

Debrief

Pakjesavond oli juhlittu. Oli purkukeskustelun aika.

”Kuinka meillä tänä vuonna meni?” Sinterklaas tiedusteli markkinointi-Pietiltä.

”On tullut paljon palautetta epäekologisesta matkustamisesta”, Piet vastasi. ”Hiiliuunein toimiva pienhiukkasia tupruttava höyrylaiva ei tee hyvää Sinterklaasin imagolle.”

Sinterklaas rypisti otsaansa.

”Olen aina matkustanut pohjoiseen laivalla.”

”Minulla on ratkaisu!”

Markkinointi-Piet käänsi näyttönsä kaikkien nähtäville. Kuvassa klassinen purjealus halkoi aurinkoisia aaltoja.

”Purjehdus on mahtava tapa matkustaa! Puhdasta ja luonnollista, ei hiilipäästöjä. Miettikää, millaista markkinointikuvaa tästä saadaan!”

”Entä Pohjanmeren marraskuiset tuulet?”

Markkinointi-Piet näytti hölmistyneeltä.

”Tietysti purjelaiva käyttää tuulivoimaa. Tuulinen sää on hieno asia!”

Piet läimäytti läppärin kannen päättäväisesti kiinni.

”Laitan aluksen tilaukseen. Mikä tässä muka voisi mennä pieleen?”

Identiteettikriisi

”Sukututkimuspsykologi, kuinka voin auttaa?”

”Minulla on vakava sukututkimusongelma!”

”Kertokaa toki lisää.”

”Minulla lipsahti sukututkimushommat käsistä. Kahlasin yökaudet kirkonkirjoja, henkikirjoja ja voudintilejä…”

”Hyperfokusoituminen sukututkimukseen on hyvin tavallista.”

”Mutta minä kaivoin lopulta liian syvälle. Luin kirjakääröjä, sukuluetteloita, hautakirjoituksia ja savitauluja. Pääsin Aatamiin asti!”

”Aina voi jatkaa läheisten sukuihin…”

”Ei sekään ole ongelma, voin lopettaa koska tahansa. Mutta mitä minä teen, kun esiäitini ei ollutkaan Eeva vaan Aatamin ensimmäinen vaimo Lilith? Meillä on maailman sivu oltu hyviä tapaluterilaisia. Nyt ollaankin sitten yön demonin jälkeläisiä!”

”Teemme yhteistyötä kirkkoherranviraston kanssa, heiltä löytyy apu hengellisissä ongelmissa! Ja sukututkimukseen liittyvässä identiteettikriisissä me voimme auttaa. Varataanpa sinulle keskusteluaika!”

Henkilöbrändi

Tuvasta kuului puikkojen kilinää.

”Joulumuorilla pitää kiirettä”, hymyili sihteeritonttu.

Tontun hämmästykseksi kiikkustuolissa istuikin joulupukki, joka neuloi henkäyksenohutta pitsihuivia. Pukki yritti pikaisesti piilottaa kutimet selkänsä taakse. Samassa muori paukkasi sisään.

”Katso tätä kirjanpitoa, sinun täytyy…”

Sihteeritonttu rykäisi. Joulumuori punastui.

”Työnvaihtopäivä?” sihteeri tiedusteli.

”Muori taitaa paperityöt paremmin”, mutisi joulupukki.

”Enkä minä osaa neuloa kuin villasukkia”, jatkoi muori.

”Miksi piilottelu?” sihteeritonttu hämmästeli.

”Pitsin neulominen ei kuulu joulupukin henkilöbrändiin. Bränditonttu saisi hermoromahduksen.”

Sihteeritonttu pudisti päätään. Joulubrändityöryhmä oli aiheuttanut harmaita partakarvoja koko tonttutoimiston väelle.

”Vaikenen kuin muuri”, hän lupasi. ”Katsoisiko muori kanssani lahjatoiveita? Ja jos pukilla ei ole pitsihuiville vastaanottajaa, niin se sopisi juhlanuttuni kanssa…”

HR-kokous

”Amanuenssin tehtävä oli suosittu. Tässä on parista sadasta hakijasta kolmen kärki.”

”Kulttuurihistorian maisteri… Sitten kakkonen, tohtorintutkinto taidehistoriasta. Mutta ykköseksi asettamanne hakija, tutkinnot aivan muilta aloilta. Millä perusteella hän olisi ensimmäinen valintamme.”

”Jos katsot tutkintojen suoritusvuosia…”

”Onko tämä vitsi? Teologian baccalaureustutkinto 1453. Lääketieteen tohtorin tutkinto vuodelta 1501. Oikeustiede 1547!”

”Hänellä on ensikäden tietoa pohjoismaisesta kulttuurihistoriasta 1400-luvulta asti. Erityisesti kiinnittäisin huomiota 184 vuoden työkokemukseen Uppsalan yliopistomuseossa ja lähes 200 vuoteen Kansalliskirjaston arkistokokoelmissa. Tutkinnot ja työkokemus on vahvistettu historiallisista arkistoista.”

”Mikä on tämän pitkän iän salaisuus?”

”Hyvin ajoitettu kuolema. Hakija toivoo ikkunatonta työhuonetta ja mahdollisuutta yötyöhön. Hän on vuodesta 1455 alkaen ollut vampyyri.”

Salakapakka

Tonttu Tossunen veti nutunkauluksen tiukasti kiinni ja tonttulakin syvälle päähänsä niin, että vain silmät näkyivät. Häntä saatettiin seurata koska tahansa – myös tonttujen kiltteyttä tarkkailtiin.

Hän livahti sivukujalle, koputti oveen ja kuiskasi tunnussanan ovenraosta kurkistavalle tontulle. Ohitettuaan paksun äänieristysverhon hän pääsi hämärään kellariportaikkoon. Alhaalta kuului soittoa.

Kellarissa soivat irlantilaiset viulut ja pillit, hanuri ja bodhrán. Tanssilattialla tonttujen töppöset tömistivät jigejä ja reelejä. Lakkien kulkuset helisivät polkkapiirin hurjan pyörinnän tahtiin.

Tossunen huokaisi onnellisena. Korvatunturin perinnetansseissa mentiin vain ja ainoastaan laahaavaa masurkkaa joululaulujen tahtiin, ja kerran kaudessa Nissepolkkaa. Underground-tanssiklubin suosio kasvoi joulu joululta. Kenties jo ensi vuonna joku sovittaisi Hei tonttu-ukot irlantilaiseksi jigiksi?

Tyttö, sinä olet tähti

”Pyysit lottovoittoa, minä järjestin lottovoiton.”

”Kaksi euroa! Ei sitä lasketa!”

”Sitten halusit asua linnassa.”

”En tarkoittanut vankilaa!”

Lampun henki huokaisi.

”Ihmiset. No, mikä on kolmas toiveesi?”

Miina kohotti katseensa kohti kalterien välistä pilkottavaa taivasta.

”Haluan, että kaikki näkevät ja tuntevat minut! Haluan olla tähti!”

Henki napsautti sormiaan. Hetken aikaa kaikki tosiaan näkivät ja tunsivat Miinan, mutta onneksi tuo hetki oli häviävän lyhyt. Maan kiertoradan kohdalle syntynyt uusi tähti suisti tietenkin koko aurinkokunnan kaaokseen: planeetat kiskoutuivat radaltaan ja Miina-tähden kuumuus ja painovoima alensivat Jupiterin hetkessä kaasujättiläisestä kiviseksi kiertolaiseksi.

Lampun höyrystyminen vapautti hengen, joka pudisti päätään katsoessaan hävitystä.

”Ihmiset. Aina sama juttu.”

Harrastuksen hinta

Lauluryhmässä oli syyskaudella työstetty haastavaa ohjelmistoa. Vuoden viimeisellä tapaamiskerralla päätettiin rentoutua laulamalla joululauluja.

”Käypä tänne, emme pelkää”, lauloivat naisäänet.

Ennen miesäänten vastausta ovi kävi. Sisään astui karvalakkinen harmaanuttuinen partasuu, loskaa lapikkaistaan lattialle kopistellen. Hahmo nojasi raskaaseen sauvaan. Sen liikkuessa eivät kilisseet kulkuset, vaan kolisivat raskaat lehmänkellot.

”Oliko asiaa?” hahmo murahti.

Se antoi katseensa kiertää tukevan keski-ikäisiä laulajia.

”Kilttejä lapsia täällä ei ainakaan ole. Vaan onko tarjota pukille viinaryyppyä?”

Altto kaivoi käsilaukustaan taskumatin. Pukki otti kunnon tujauksen, nauroi remakasti ja poistui ovet paukkuen. Altto sulki taskumatin korkin ja kohtasi punastuen muun ryhmän katseet.

”Mitä? Eihän tätä joulunaikaa kukaan selvin päin kestä!”

Strategiapalaveri

Nukkumatin pääkonttorilla vallitsi kireä tunnelma.

”Oikeutta unikumppaneille -kampanja on nyt etusivun uutinen. Unitilauksia perutaan tuhansittain.”

”Täytyyhän ihmisten nukkua!” Nukkumatti puuskahti. ”Siksi unibisnes kannattaa!”

”Lääkäriliitosta soitettiin”, PR-päällikkö jatkoi synkeänä. ”Lopettavat yhteistyön ja purkavat sopimamme unilääkesäännöstelyn. Uneen liittyvä monopoliasemamme on kuulemma laiton.”

”Voimmeko tehdä mitään?”

PR-päällikkö huokaisi.

”Työntekijöiden irtisanominen ja työllistäminen itsenäisinä unikumppaneina oli virhe. Ehdotan, että puramme sopimukset ja palkkaamme kaikki uudelleen työsuhteisina unilähetteinä.”

”Puramme sopimukset?” Talouspäällikön ilme kirkastui. ”Otetaan käyttöön Epicin myymä automaattinen unenohjausjärjestelmä. Voimme luopua unikumppaneista kokonaan!”

PR-päällikkö läväytti läppärinsä kiinni.

”Nyt riitti. Minä irtisanoudun. Tavoitatte minut jatkossa Oikeutta unikumppaneille -kampanjatoimistosta. Siellä saa sentään tehdä työtä, jolla on tarkoitus.”

Haastattelu

”Olemme Korvatunturi-korporaation päämajassa. Saamme haastatella itseään Joulupukkia.”

Joulupukki istui kiikkustuolissaan.

”Onkos toimittaja ollut kiltisti?”

Toimittajan äänensävy terävöityi.

”Olen, mutta onko pukki?”

Joulupukki ei enää myhäillyt.

”Mitä tarkoitat?”

Televisiokuvaan ilmestyi pajan piha. Meneillään oli suurmielenosoitus. Punaisiin mellakkavarausteisiin puetut poliisitontut pitivät väkijoukkoa aisoissa kilvin, pampuin ja kovapaineisin vesiruiskuin. Lähellä kameraa hoivattiin tonttua, jonka likomärät vaatteet alkoivat jäätyä.

”Lähteittemme mukaan Korvatunturi-korporaatio käyttää orjatyövoimaa. Keikkatontut painavat joulukuussa ympäripyöreää päivää vailla lepoa, ja työsuhteet päätetään heti joulun jälkeen. Valittajia rangaistaan ankarasti.”

Joulupukki nousi ja osoitti ovea.

”Ulos täältä! Jos esitätte tämän televisiossa, saatte katua. Juristimme ottavat yhteyttä! Ja turha odottaa joulupaketeista mitään muuta kuin risuja.”