Kansainvälisen joulutonttukonferenssin iltajuhlat olivat täydessä vauhdissa. Last Christmas pauhasi ja tanssilattia oli täynnä tonttuja. Baarin puolelta puolestaan kuului puheensorinaa ja välillä naurunremakka, kun tontut vaihtoivat kokemuksia vuoden töistä.
Baaritiskin kulmalla istui kuitenkin hiljainen harmaanuttu, joka tuijotti synkeänä oluthaarikkaansa.
”Mikä on?” kyseli baarimikko. ”Eikö tanssijalka vipata?”
Tonttu huokaisi syvään. ”Ei, minä vihaan joulumusiikkia.”
”Mistä moinen?”
”Työskentelen Joulupukin musiikkipajan Suomen osastolla.”
”Varpunen jouluaamuna ja niin edelleen?”
”Kyllä. Mutta minun työnkuvani on tuottaa iloisia joululauluja, joihin suomalaiset ihastuisivat.” Tonttu hautasi kasvot käsiinsä ja hänen hartiansa alkoivat täristä.
Baarimikko irvisti myötätuntoisesti, täytti lasin piripintaan ja laski sen tiskille. ”Ota tästä tuikku paloviinaa. Talo tarjoaa.”
