Petro heräsi henkeään haukkoen. Heräämisestä huolimatta painajaismainen tunne ei hälvennyt. Valtava paino puristi hänen vartaloaan, korvissa soi, ja vaikka hänen silmänsä olivat apposen auki, maailma oli säkkipimeä.
Ponnistaen voimansa äärimmilleen Petro sai painon kammettua päältään. Valo ja raitis ilma saivat pään selkiytymään. Hän oli omassa vuoteessaan, mutta oli yön aikana kutistunut peukaloiseksi. Soiminen ei lakannut – ääni kuului yöpöydällä hälyttävästä matkapuhelimesta.
Petro sai punnerrettua itsensä pöydälle, juoksi puhelimelle ja kiskoi kosketusnäyttöä kaksin käsin sammuttaakseen hälytyksen. Sitten hän lysähti istumaan. Päivälle sovittu työhaastattelu menisi armotta sivu suun, ja työpaikka samoin.
Koskahan Joulupukin kuuma linja avattaisiin? Kai Korvatunturille vielä yksi tonttu töihin mahtuisi.