Jouluyönä pihaan pysähtyi robottitaksi. Henni kapusi kyytiin. Kylä jäi taakse, lämmintä valoa hohtavat kasvihuoneet loppuivat. Tuulivoimaloiden lentoestevalot vilkkuivat, kunnes nekin katosivat näköpiiristä.
Taksi siirtyi valtaväylältä sivuteille. Lopulta auto pysähtyi keskelle peltoaukeaa. Henni kapusi ulos ja säpsähti kun kaikki valot automaattisesti sammuivat.
Hetken verran näkyi vain mustuutta. Sitten silmät alkoivat tottua pimeään. Henni kohotti katseensa.
Täällä valosaasteen ulottumattomissa lakeuden yllä levittäytyi huikaisevan kirkas tähtitaivas. Sen laella Pohjantähti roikkui Pienen karhun hännässä. Alempana loisti Lyyran Vega. Koillisessa juuri taivaanrannan yläpuolella kiilsi kirkkaana Karhunvartijan Arcturus. Oli niin hiljaista, että Henni kuvitteli kuulevansa tähtien helisevän laulun.
Poskelle vierähti kyynel. Tähtitaivas oli vuoden paras joululahja.