Kartanossa vallitsi rauha. Martta kutoi sukkaa ja Edvard poltti piippua. Äkkiä kauhistunut sisäkkö paukkasi huoneeseen.
”Kellarissa kummittelee!”
Edvard rykäisi.
”Katsotaanpa.”
Kellarissa oli meneillään kauhistuttavat bakkanaalit. Valot välkkyivät, näkymättömät koneet pauhasivat ja oudosti puetut aavemaiset hahmot liikkuivat rytmikkäästi pauhun tahtiin. Yksi haamuista kieppui suoraan Edvardin läpi. Se kääntyi katsomaan häntä, ja Edvard näki nuoren naisen kauhistuneet kasvot.
Outo näky katosi. Värähtäen Edvard palasi yläkertaan rauhoittelemaan naisväkeä.
***
Holvikellarin juhlatilassa puolestaan rauhoiteltiin kehitystiimin projektipäällikköä, joka oli saanut paniikkikohtauksen kesken pikkujoulujen.
”…hyytävän kylmä, ja sitten näin sen haamun!”
”Liikaa skumppaa”, totesi johdon assistentti. ”Ota tästä glögimuki. Mennään pihalle haukkaamaan happea, kyllä kummitukset sitten kaikkoavat!”