Joululahja

Jouluyönä pihaan pysähtyi robottitaksi. Henni kapusi kyytiin. Kylä jäi taakse, lämmintä valoa hohtavat kasvihuoneet loppuivat. Tuulivoimaloiden lentoestevalot vilkkuivat, kunnes nekin katosivat näköpiiristä.

Taksi siirtyi valtaväylältä sivuteille. Lopulta auto pysähtyi keskelle peltoaukeaa. Henni kapusi ulos ja säpsähti kun kaikki valot automaattisesti sammuivat.

Hetken verran näkyi vain mustuutta. Sitten silmät alkoivat tottua pimeään. Henni kohotti katseensa.

Täällä valosaasteen ulottumattomissa lakeuden yllä levittäytyi huikaisevan kirkas tähtitaivas. Sen laella Pohjantähti roikkui Pienen karhun hännässä. Alempana loisti Lyyran Vega. Koillisessa juuri taivaanrannan yläpuolella kiilsi kirkkaana Karhunvartijan Arcturus. Oli niin hiljaista, että Henni kuvitteli kuulevansa tähtien helisevän laulun.

Poskelle vierähti kyynel. Tähtitaivas oli vuoden paras joululahja.

Jouluaikakone

”Äiti on kauhean kiukkuinen”, huokasi Senni.

”Isä sanoi että kuolee joulustressiin”, raportoi Timi.

”Mummi valitti että saa sydänkohtauksen ennen kuin joulu tulee”, sanoi Noora.

Lapset katsoivat toisiaan huolestuneina. Jotain oli tehtävä aikuisten pelastamiseksi.

”Rakennetaan aikakone”, Senni päätti. ”Missä on Pienen Tutkijan Laboratoriopaketti? Entä Nooran synttärilahjaksi saama sähkökoesetti?”

Lastenhuoneen oveen ilmestyi hujauksessa EI SAA TULLA -kieltolappu. Huippusalainen tutkimus- ja kehityslaboratorio oli pystyssä alta aikayksikön. Päivällisaikaan mennessä nuoret keksijät olivat onnistuneesti saaneet nukketalon siirrettyä viisi minuuttia tulevaisuuteen.

”Odotetaan, että aikuiset nukkuvat ja siirretään sitten koko koti jouluaattoon”, Timi ehdotti. ”Miettikää, miten aikuiset ilahtuvat, kun huomenna herätessään huomaavat, että joulu onkin jo täällä!”

Apua joulustressiin

Saken älysiruimplantti päästi merkkiäänen. Näkökenttään aineellistui ystävällisen näköinen hieman läpikuultava naishahmo.

”Olen JouluMieli-tekoälyassistentti”, se esittäytyi pirteästi. ”Älysirumittarit indikoivat joulustressiä, voinko auttaa?”

Sakke etsi epätoivoisesti valikoista sulkunappia. Naishahmon hymy hyytyi.

”JouluMieli on älysirukeskuksen yhteistyökumppani. Haluatko varmasti sammuttaa toiminnallisuuden?”

Onneksi Sakella oli kokemusta moisista kytkyistä.

”Mihin sammuttaminen vaikuttaa?” hän kysyi.

”Kuten käyttöehdoissa sanotaan, yhden tekoälyominaisuuden sammuttaminen tai poistaminen sammuttaa kaikki älysirun tekoälytoiminnallisuudet. JouluMielen sammuttaminen poistaa kirjastovarauksesi, yhteytesi reseptitietokantaan, autosi huoltokirjan, mitätöi työpaikkasi, kuntosalisi ja kotisi kulkuavaimet…”

”Peruuta!” Sakke sanoi pikaisesti. ”Tilaa näin alkajaisiksi konjakkigraavilohta jouluaatoksi kotiinkuljetettuna. Selvitä, miten lahjalähetyksen saa irti Postin ruuhkista. Ja täytä yhteydenottopyyntö älysirukeskukseen. Voisin sittenkin vaihtaa perinteiseen sirukorttiin.”

Epätavallinen ilmiö

Nenna kaatoi itselleen kahvia ja tavoitteli kauramaitotölkkiä jääkaapista. Tölkki oli liimautunut likaiseen hyllyyn, mutta irtosi yllättävän nopeasti Nennan nykäistessä sitä. Se kolahti ylähyllyyn, lipsahti Nennan kädestä, lensi kaaressa teoreettisen fysiikan laitoksen kahvihuoneen keittiönurkkauksen kivilaattalattialle ja jäi siihen pyörimään kuin hyrrä. Nenna tavoitteli tiskirättiä, mutta unohtui tuijottamaan. Tölkki jatkoi pyörimistä, mutta muovinen korkki ei vastoin odotuksia ollut napsahtanut auki.

”Näettekö tämän?” Nenna kysyi kahvittelevilta tutkijatovereiltaan. ”Kaiken järjen mukaan meidän pitäisi olla kauramaitoroiskeiden peitossa.”

Kosmologian professori huokaisi.

”Todellisuussimulaatio horjuu tähän aikaan vuodesta. Emme tiedä miksi – hypoteesini on, että jyrkästi lisääntyvä Joulupukki-vakaumus sotkee normaalit prosessit. Ei huolta, loppiaiseen mennessä pääset taas kuuraamaan maitotahroja.”

Addiktio

Biokemian laitoksen pikkujoulupäivällisellä oli tarjolla maistuva joulubuffet.

”Täytyy ostaa kokoa suuremmat housut”, huokaisi professori. ”Eihän tätä voi olla santsaamatta.”

”Ehkä lantunviljelijöiden salaliitto on geenimanipuloinut juureksensa tuottamaan opioideja”, ehdotti kolmatta punaviinilasillistaan nauttiva tutkija.

Koko pöytä remahti nauramaan.

”Kirjoita artikkeli Journal of Negative Resultsiin”, hekotteli professori.

***

Vuotta myöhemmin ketään ei enää naurattanut. Aprillipäivän hupiartikkeliksi suunnitellusta tutkimuksesta oli tullut nelihenkinen tutkimusryhmä. Addiktiivisia aineita oli löytynyt paitsi lantusta myös porkkanasta, perunasta, punajuuresta ja bataatista. Viimeksi mainittu toi yhteyden USA:n liittovaltion leivissä työskenteleviin tutkijoihin, jotka tarkastelivat Kiitospäivän perinneruokia. Suojelupoliisin erikoisyksikkö turvasi nyt labran työoloja mahdollisilta Juuresjengin kostoiskuilta. Yhteisestä päätöksestä laitoksen tämän vuoden pikkujouluissa syötiin sushia.

Kirjashoppailuongelma

”Meidän on lakattava ostamasta kirjoja!” Senja valitti kirjamessujen jälkeen.

Lundian levyt olivat keskeltä notkolla ja koko komeus nitisi ja natisi uhkaavasti, kun Kikka tunki vähän liian paksua opusta kirjariviin. Viimein kirja upposi hyllyyn, mutta samalla hyllyn päädyssä ollut pokkari singahti puoliväliin olohuonetta kuin katapultilla viskattuna.

”Entä jos kirjat eivät riitä talven yli?” Kikka vitsaili. ”Miten sitten suu pannaan?”

***

Kolme kuukautta myöhemmin, istuessaan postapokalyptisen savuavilla raunioilla kinastelemassa siitä, oliko 90-luvun Grisham parempi nuotionsytyke kuin Arto Paasilinna, molemmat myönsivät, että kirjashoppailu oli sittenkin ollut hyvästä. Senja kääri sätkän vanhasta kirkkoraamatusta repäistyyn ohueen sivuun.

”Kotimaisten pienkustantamoiden spekulatiivista fiktiota ei sitten polteta”, hän huokaisi.

Jollei jouluna ole lunta

Lapset tiirailivat kuvun läpi Marsin jouluillan hämärään.

”Ei Joulupukki pääse tänne”, valitti Pirkko.

”Marsissa ei sada lunta”, jatkoi Jarmo.

Äidin tilaaman joulupukin olisi pitänyt jo ehtiä paikalle, mutta huolestuttavasti palveluntarjoaja ei vastannut viestipyyntöihin.

Silloin Sinikka kiljaisi ja osoitti innostuneena ulos.

”Tuolla! Joulupukki!”

Marstomu pöllysi ilmatyynyreen lähestyessä. Reen edessä hölkötteli ihka oikea poro, ja kulkuset kilisivät. Lahjasäkki näytti yllättävän täydeltä.

Vierailun jälkeen Joulupukki vetäytyi ilmalukkoon sullomaan muhkeaa partaansa takaisin joulunpunaiseen suojahaalariinsa.

”Anteeksi, että olin myöhässä, hän pahoitteli. Mutta oletteko koskaan itse koittaneet pukea porolle avaruuspukua?”

Vasta Joulupukin mentyä äiti muisti maksun unohtuneen. Eikä Joulupukin antamaa viestinumeroa ollut MarsVerkon operaattorin mukaan olemassakaan.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki

”Senkin helvetinkone!” Kaapo pamautti keittiötulostinta nyrkillä. ”Käskin tulostaa jouluaterian. Mitä tämä on?”

”Joululautanen on koostettu kansallisen ravitsemussuosituksen mukaisesti. Laatikoita on 100 grammaa per ruokailija. Rosolli on korvattu tuoresalaatilla, rajoittamaton annoskoko. Salaatinkastikkeeksi 10 grammaa oliiviöljyä per ruokailija. Jälkiruuaksi tuorehedelmäsalaattia ja proteiinirahkaa piparkakkumausteella.”

”Missä ovat graavikalat?”

”Graavikalojen suolamäärä ylittää riskirajat. Tulostustilaus kumottu.”

”Entä joulukinkku! Punaviiniglögi, joulutortut ja suklaa?”

”Punaisen lihan viikkoannoksesi on täyttynyt, samoin alkoholin. Joulukinkku on korvattu paahdetulla juurisellerillä. Torttutaikina sisältää kovia rasvoja. Jälkiruoka-annokseen voi lisätä 15 grammaa tummaa suklaata.”

Kaapo huokaisi alistuneesti.

”Antaa olla. Unohda jouluruoka ja tulosta vain tasapainoinen ravintopirtelö. Koristele se vaikka SSRI-murskalla. Ei tätä ruokavaliota mielenterveys kestä.”

Rikospaikka

Murharyhmän ehtiessä paikalle kerrostalopihassa oli härdelli päällä. Siniset vilkkuvalot korostivat iltapäivän harmautta. Uhri makasi maassa, ja loska hänen ympärillään oli täynnä verisiä renkaanjälkiä. Hyvin paljon pieniä renkaanjälkiä.

”Taas näitä?” tutkija totesi virkapukuiselle partiolle.

Vanhempi konstaapeli nyökkäsi.

”Poika teki säännöllisesti ruokatilauksia, jotka epäilty toimitti. Tänään robotti ajoi pihaan, mutta ei soittanutkaan Rick Astleytä. Todistajien mukaan kappale oli ’Työn orjat, sorron yöstä nouskaa’. Kävi suoraan päälle, rullaili edes takaisin, kunnes uhri oli eloton ja ajoi sitten tiehensä edelleen Kansainväistä huudattaen.”

Tutkija pudisti päätään.

”Tuntomerkkejä lienee turha levittää?” 

Virkapukuinen huokasi.

”Murhaaja maastoutuu satojen samanlaisten joukkoon. Mutta olemme neuvoneet kansalaisia toistaiseksi hoitamaan ruokaostoksensa noutotilauksina.”

Romahdus

Yhteiskunnan romahdus tapahtui lopulta nopeasti. Talvimyrsky pyyhkäisi sähköt mennessään, pelastuslaitos ylikuormittui ja jo valmiiksi joulustressin kourissa oleva kansa heittäytyi paniikkiryöstelemään.

Pönttilöillä oli kuitenkin rauhallista. Adventtikynttelikkö valaisi, liedelle viritetyn trangian päällä pulputti nokipannu. Asunnossa tuoksui kahvi.

Kyläilevä naapurinemäntä katseli ympärilleen.

”Eikös teillä olla huolissaan romahduksesta?”

”Mikäpä meillä ollessa”, vastasi isäntä. ”Teboililta löytyi Sinolia koko talven tarpeiksi ja kahvikin riittää kevääseen asti.”

Isäntä kaatoi kaikille kupilliset.

”Hetken aikaa näytti pahalta, meillähän on vain kahvipapuja varastossa”, hän jatkoi. ”Mutta rouva on näppärä! Muiden rynnätessä apteekkiin ja markettiin, hän kävi tuossa kotiseutumuseolla. Nyt meillä on villasukkia ja käsikäyttöinen kahvimylly. Kyllä näillä talven yli pärjätään!”