Viikonpäiväpalvelu

”Viikonpäiväpalvelu, kuinka voin auttaa?”

”Päivässäni on vikaa! Heräsin kurkkukipuisena, ja päätäkin särkee.”

”Tällainen on täysin normaalia päivittäistä vaihtelua.”

”Espooseen odottamani postipaketti oli lajiteltu Inariin.”

”Ikävä kyllä Postin virheet eivät ole meidän vastuullamme.”

”On tässä muutakin. Biojäteämpäristä hajosi kahva rappukäytävässä, jouduin pesemään lattian. Tuli samalla pyyhittyä myös hissi, johon naapurin koira oli pissannut. Kuopuksen opelta tuli viesti, että olin missannut sovitun keskustelun, vaikka se vielä eilen oli kalenterissa ensi viikolle…”

”Olette oikeassa, torstaipäivien ei kuuluisi… Näenkin järjestelmästä, että teille on jaettu vahingossa ylimääräinen maanantai. Siirrän jakeluvirheisen torstain ensi maanantainne tilalle. Tälle päivälle suosittelen vetäytymistä petiin peiton alle. Huomenna on vuorenvarmasti perjantai!”

Palautekeskustelu

Nikolaos selaili papereitaan. Sitten hän katsoi sarvipäistä hahmoa ankarasti.

Krampusnacht lähestyy. Olen saanut palautetta huolestuneilta vanhemmilta.”

Krampus kohautti olkapäitään.

”Minkä minä sille mahdan, etteivät saa jälkikasvuaan kuriin.”

”Ruumiilliseen kuritukseen suhtaudutaan aina vain tiukemmin. Ei enää vitsoja!”

”Vien sitten hiilenpaloja kaikille ärsyttäville kakaroille. Ei armoa, eikä mitään lahjuksia!”

Nikolaos rykäisi.

”Meidän täytyy myös lopettaa hiilen käyttö. Se ei sovi ympäristövastuuohjelmaamme.”

”Pari palaa hiiltä per lapsiperhe ei heilauta hiilipäästöjämme mihinkään!”

”Unohdat takkojen pienhiukkaspäästöt.”

”Enkö enää saa sulloa lapsia säkkiinikään?”

Nikolaos hieroi ohimoitaan.

”Täytyyhän meille joku pelote jättää. Mutta vain kaikkein pahimmat kauhukakarat!”

Krampus virnisti.

”Onnistuu. Eiköhän tästäkin kaikesta huolimatta kunnon Krampusnacht saada.”

Kimppakämppä

Ensimmäinen tulokas oli talitiainen. Se lensi sisään avoimena olleesta keittiön tuuletusikkunasta nokkimaan pöydällä olevaa pähkinäpussia. Kun ikkuna suljettiin, lintu hankkiutui asuntoon parvekelasien välistä. Lopulta luovutimme ja annoimme sen rakentaa pesän parvekkeelle.

Seuraavaksi ilmestyi orava, joka jotenkin onnistui kiipeämään kerrostalon neljänteen kerrokseen. Se liittoutui tintin kanssa ja oppi avaamaan muovirasiat, joihin pähkinät oli siirretty. Oravaa seurasi kettu, joka jolkotti pihalta sisään ihmisen kannoilla. Tintti säksätti ketulle ja orava heitteli sitä pähkinöillä, mutta verenvuodatukselta vältyttiin.

Viimeinen tulokas oli karhu, joka eräänä päivänä soitti muina nalleina ovikelloa, söi ylivuotiset marjat pakastimesta ja teki talvipesänsä vaatehuoneeseen. Karhun kuorsatessa äiti soitti isännöitsijälle.

”Ilmoittaisin uusista asukkaista…”

Stalkkeri

Alkutalven ilta oli sysimusta. Mimmi vilkaisi ympärilleen, ennen kuin hänen lenkkinsä sukelsi siihen aaltopellillä vuorattuun putkeen, jota joskus 70-luvulla oli kutsuttu alikuluksi. Ketään ei näkynyt.

Moottoritien humina haihtui. Alikulussa oli aavemaisen hiljaista. Syke kohisi korvissa, hengästynyt läähätys ja hidastuneet hölkkäaskelet kaikuivat seinistä. Sitten, kaikkien lenkkeilyäänten läpi, Mimmi kuuli laahustavat askelet, jotka seurasivat häntä. Kun hän pysähtyi katsoakseen taakseen, askelet seisahtuivat, mutta ketään ei näkynyt. Mimmin niskakarvat nousivat pystyyn ja hän pinkaisi juoksuun. Viis intervalleista ja tehoalueista, nyt oli aika ottaa loppukiri kotiin lukkojen taakse.

***

Valvomossa ohjaajatonttu voihkaisi. Alanvaihtajat olivat suureksi avuksi Korvatunturin työvoimapulassa, mutta kenen idea oli ollut rekrytoida mörköjä?

Marraskooma

Syystalvesta kaikki alkoi tuntua yhä raskaammalta. Lopulta Sinna jäi makaamaan äksänä olohuoneen matolle. Vähän epämukavaahan se oli, roskat pistelivät selkää ja pölyvillakoirat kutittivat nenää, mutta eipähän tarvinnut miettiä ostoslistoja, kuntoliikuntaa tai viherkasvien kastelua, olla möllötti vaan.

Pari päivää kämppikset vain kiersivät Sinnan. Peten imuroi maton hänen ympäriltään siivousvuoron osuessa kohdalle. Kun Sinna ei edes murissut imurille, huolestuneet kämppikset kutsuivat lääkärin hätiin.

”Pahanlaatuinen marraskooma”, tohtori tuumi. ”Mutta ei hätää, kunhan potilaan sisäinen kello tahdistetaan joulukuulle. Jouluradio taustamusiikiksi, muutamia kynttilöitä… ja paahtakaa vähän kanelia, jotta talouteen saadaan joulun tuoksua. Jos mikään muu ei auta, pidätte pikkujoulut. Pahempiakin tapauksia elvytetty glögillä ja joulutortuilla!”

Kaaos

”Kukkalan huolto, kuinka voin auttaa?”

”Keittiössämme on aivan jäätävä kaaos…”

”Asunnon siisteys on asukkaan vastuulla.”

”Tulkaa itse katsomaan!”

Hetken kuluttua huoltomies tarkasteli Holopaisten keittiötä. Tiskiallas oli täynnä kiukkuisesti yhteen kolisevia astioita. Pölynimuri hyökkäili keskilattialta kohti kynnystä. Uunista kohosi mustaa savua. Kun Holopainen yritti astua kynnyksen yli, aterinlaatikosta sinkosi lusikka suoraan kohti. Huoneessa kaikui aavemainen kimeä kikatus.

”Rupesin imuroimaan, ja keittiö villiintyi”, Holopainen selitti.

”Ette siivonneet ohjeen mukaisesti toissapäivänä?” huoltomies tiedusteli.

”Ajateltiin että viikonloppunakin ehtii…” mutisi Holopainen.

”Imuri on häirinnyt kekrirauhaa. Nyt teillä on kaaoshenkiä. Käännätte nuttunne nurin, otatte olutta tai viljaviinaa ja pistätte lasillisen hengillekin tarjolle. Kyllä ne siitä leppyvät.”

Jollei jouluna ole lunta

Lapset tiirailivat kuvun läpi Marsin jouluillan hämärään.

”Ei Joulupukki pääse tänne”, valitti Pirkko.

”Marsissa ei sada lunta”, jatkoi Jarmo.

Äidin tilaaman joulupukin olisi pitänyt jo ehtiä paikalle, mutta huolestuttavasti palveluntarjoaja ei vastannut viestipyyntöihin.

Silloin Sinikka kiljaisi ja osoitti innostuneena ulos.

”Tuolla! Joulupukki!”

Marstomu pöllysi ilmatyynyreen lähestyessä. Reen edessä hölkötteli ihka oikea poro, ja kulkuset kilisivät. Lahjasäkki näytti yllättävän täydeltä.

Vierailun jälkeen Joulupukki vetäytyi ilmalukkoon sullomaan muhkeaa partaansa takaisin joulunpunaiseen suojahaalariinsa.

”Anteeksi, että olin myöhässä, hän pahoitteli. Mutta oletteko koskaan itse koittaneet pukea porolle avaruuspukua?”

Vasta Joulupukin mentyä äiti muisti maksun unohtuneen. Eikä Joulupukin antamaa viestinumeroa ollut MarsVerkon operaattorin mukaan olemassakaan.

Joulu on peruttu

”En kestä! Joulu on peruttu!”

Työhuoneesta kuului kovaäänistä valitusta. Avokonttorissa talouspäällikkö ja johdon assistentti katsoivat toisiinsa. Viimein assistentti uskaltautui ovelle.

”Mikä hätänä? Voinko auttaa?”

”Katso näitä toivomuslistoja! Kuka on Alan Wake toinen? Missä ovat nuket, nallet ja karkkikepit? Miten voimme toteuttaa joululahjatoiveet, kun en tiedä mistä on kyse?”

”Ei hätää”, assistentti vakuutti. ”Alan Wake 2 on videopeli, mutta se on kielletty alle 16-vuotiailta, eli suurimmalta osalta meille kirjoittavista. Omistamme Remedyn osakkeita, joten pelin suosio on meillekin eduksi! Älkääkä huoliko, Squishmallows-pehmolelut ovat edelleen suosittu lahjatoive, ja sopimuksemme Kelly Toysin kanssa sallii valmistuksen Korvatunturin pajalla – kunhan vain merkitsemme ne ’Made in China’.”

Talvipäivänseisaus

Talvi istui vuoteen reunalla ja katseli, kuinka Aurinko pukeutui huolellisesti parhaimpiinsa. Kylmän keltaiset paljetit säihkyivät kuin jääkiteet.

”Kannattaako vuoden lyhintä esiintymistä varten vaivautua? Jos on pilvistä, olet talvennapaan asti kiukkuinen. Eivätkä ihmiset enää edes vietä talvipäivänseisausta!”

Aurinko hymyili niin, että jopa hankien heijastuksiin tottunut Talvi häikäistyi hetkeksi.

”Perinteet, juhlat ja sukupolvet tulevat ja menevät. Näitä juhlia on vietetty jo ennen ihmiskuntaa, ja vietetään heidän jälkeensäkin. Seisaukset ja tasaukset pysyvät. En minä ihmisiä varten pukeudu.”

Aurinko nousi ja katsoi hetken lempeästi pienen planeetan pohjoisen pimeässä tarpovia ihmisiä, huokaisi ja palasi huoneeseensa.

”Nyt se on tehty. Menen levolle, herätä minut sitten tammikuussa.”

Suunnitelmallista toimintaa

”Mitä sä teet!” Sumu kauhisteli, kun Lumi pudotti jääkokkareen sillalta tähdäten alla ajavaan autoon.

”Mä haluan joululahjaksi perhosveitsen ja ilmakiväärin”, Lumi selitti.

”Et tasan saa joululahjoja jos oot tuhma!”

Lumi huokaisi ja katsoi Sumua säälivästi.

”Urpo. Mä yritän kiinnittää Joulupukin pahan kaksoisveljen huomion.”

”Siis kenen?”

”Se on mustapukuinen ja sillä on pukinparta. Pahat kaksoisolennot tai kaksoisveljet tunnistaa aina pukinparrasta. Joulupukin kaksoisveli rankaisee kilttejä lapsia pehmeillä paketeilla, mutta tuhmat saa siltä niitä lahjoja, mitä niiden vanhemmat ei ostaisi.”

”Mä haluaisin rummut, mutta niistä lähtee liikaa ääntä”, Sumu pohti.

”Luota pahaan pukkiin! Tuu, mennään rikkomaan koulun ikkunat! Eiköhän sillä yhdet rummut irtoa!”