Iltatoimilla

”En tahdo!” Maisa ulvoi.

”Kiltit lapset pesevät hampaansa. Muuten tulee reikiä!”

Jostain kuului pienenpieni yskäisy. Maisa ja isä katsoivat ympärilleen.

”Täällä näin!” kuului Maisan suupielestä.

Isä nappasi suurentavan meikkauspeilin ja molemmat kumartuivat tiirailemaan Maisan kasvoja. Alahuulen reunalla seisoi pikkuruinen otus. Sillä oli rento pikkutakki, jonka hihat oli kääritty kyynärpäihin sekä takin väriin sointuvat trendikkäät silmälasit. ”Markkinointikonsultti Viljami Kiille”, otus esittäytyi. ”Tuo jatkuva hampaiden pesu on kuulkaa vain hammaskeijun propagandaa. Oletteko koskaan ajatelleet, miksi se hiippailee lasten huoneissa öisin? Kartoitan hammaspeikkojen ammattiyhdistys Hämyn toimeksiannosta tällaisten lapsille vahingollisten käsitysten leviämistä. Haluaisitko Maisa vastata muutamaan kysymykseen? Saat palkkioksi oikein kivasti hampaisiin tarttuvan tikkunekun.”

Jouluvaari

”Taka-Kinnulan hyvinvointialueen säästötoimet puhuttavat. Ovatko vanhuksemme heitteillä, hyvinvointijohtaja Mälkki-Korhonen?”

”Mehän emme puhu säästöistä vaan tehostamisesta. Kehitämme koko ajan innovatiivisia ratkaisuja jännittäviin haasteisiin!”

”Entä raportti siitä, että lomautatte koko vanhustenhuollon henkilöstön joulunpyhiksi…?”

”Ikävästi te mediassa olette tarttuneet lomautuksiin. Me puhumme ikääntyneiden asiakkaiden hyvinvoinnin lisäämisestä yhteisöllisen toiminnan keinoin. Monen perheen isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat liian kiireisiä, samalla kun meillä jää jouluksi asumisyksiköihin yksinäisiä vanhuksia. Jouluvaaritoiminta on ratkaisu! Pientä maksua vastaan perheet saavat kotiinsa jouluisovanhemman, me voimme sulkea yksiköt jouluksi. Mummonvuokrausrahat menevät suoraan johtoportaan joulubonuksiin. Kaikki voittavat! Nyt toimittaja siirtyy kipin kapin hyvinvointialueen kotisivuille ja varaa perheelleen jouluvaarin ennen kuin vanhukset loppuvat!”

Identiteettikriisi

”Sukututkimuspsykologi, kuinka voin auttaa?”

”Minulla on vakava sukututkimusongelma!”

”Kertokaa toki lisää.”

”Minulla lipsahti sukututkimushommat käsistä. Kahlasin yökaudet kirkonkirjoja, henkikirjoja ja voudintilejä…”

”Hyperfokusoituminen sukututkimukseen on hyvin tavallista.”

”Mutta minä kaivoin lopulta liian syvälle. Luin kirjakääröjä, sukuluetteloita, hautakirjoituksia ja savitauluja. Pääsin Aatamiin asti!”

”Aina voi jatkaa läheisten sukuihin…”

”Ei sekään ole ongelma, voin lopettaa koska tahansa. Mutta mitä minä teen, kun esiäitini ei ollutkaan Eeva vaan Aatamin ensimmäinen vaimo Lilith? Meillä on maailman sivu oltu hyviä tapaluterilaisia. Nyt ollaankin sitten yön demonin jälkeläisiä!”

”Teemme yhteistyötä kirkkoherranviraston kanssa, heiltä löytyy apu hengellisissä ongelmissa! Ja sukututkimukseen liittyvässä identiteettikriisissä me voimme auttaa. Varataanpa sinulle keskusteluaika!”

Kiltteysmittari

Korvatunturin tonttukoulun vanhempainyhdistyksen kannanotto, julkaisuvapaa.

Korvatunturin tonttukoulussa on otettu koekäyttöön henkilökohtaiset kiltteysmittarit. Kokeilusta ei tiedotettu ennalta ja se on toteutettu ilman alaikäisten koetonttujen huoltajien lupaa.

Mittarit on kiinnitetty nuorten tonttujen ranteeseen tai nilkkaan. Yritykset poistaa tai sammuttaa mittari ovat johtaneet tarkkailijatonttujen erikoisyksikön iskuihin viattomien tonttuperheiden koteihin. Jopa alakouluikäisiä tonttulapsia on ollut laittomasti pidätettyinä.

Tarkkailuosaston johtajatonttu Tarkan mukaan mittarit on tarkoitus kiinnittää maailman lapsiin reaaliaikaisten kiltteyslistojen luomiseksi ja lahjojen jaon oikeudenmukaistamiseksi. Vanhempainyhdistyksen näkemys on, että mittareita käytetään paitsi luvattomaan profilointiin myös puhtaasti pelotteluun.

Vaadimme, että rikollisen tarkkailutoiminnan suunnittelu lopetetaan välittömästi ja Joulupukki vapauttaa johtajatonttu Tarkan tehtävistään vähintään rikostutkinnan ajaksi. Vanhempainyhdistyksen hallitus

Henkilöbrändi

Tuvasta kuului puikkojen kilinää.

”Joulumuorilla pitää kiirettä”, hymyili sihteeritonttu.

Tontun hämmästykseksi kiikkustuolissa istuikin joulupukki, joka neuloi henkäyksenohutta pitsihuivia. Pukki yritti pikaisesti piilottaa kutimet selkänsä taakse. Samassa muori paukkasi sisään.

”Katso tätä kirjanpitoa, sinun täytyy…”

Sihteeritonttu rykäisi. Joulumuori punastui.

”Työnvaihtopäivä?” sihteeri tiedusteli.

”Muori taitaa paperityöt paremmin”, mutisi joulupukki.

”Enkä minä osaa neuloa kuin villasukkia”, jatkoi muori.

”Miksi piilottelu?” sihteeritonttu hämmästeli.

”Pitsin neulominen ei kuulu joulupukin henkilöbrändiin. Bränditonttu saisi hermoromahduksen.”

Sihteeritonttu pudisti päätään. Joulubrändityöryhmä oli aiheuttanut harmaita partakarvoja koko tonttutoimiston väelle.

”Vaikenen kuin muuri”, hän lupasi. ”Katsoisiko muori kanssani lahjatoiveita? Ja jos pukilla ei ole pitsihuiville vastaanottajaa, niin se sopisi juhlanuttuni kanssa…”

HR-kokous

”Amanuenssin tehtävä oli suosittu. Tässä on parista sadasta hakijasta kolmen kärki.”

”Kulttuurihistorian maisteri… Sitten kakkonen, tohtorintutkinto taidehistoriasta. Mutta ykköseksi asettamanne hakija, tutkinnot aivan muilta aloilta. Millä perusteella hän olisi ensimmäinen valintamme.”

”Jos katsot tutkintojen suoritusvuosia…”

”Onko tämä vitsi? Teologian baccalaureustutkinto 1453. Lääketieteen tohtorin tutkinto vuodelta 1501. Oikeustiede 1547!”

”Hänellä on ensikäden tietoa pohjoismaisesta kulttuurihistoriasta 1400-luvulta asti. Erityisesti kiinnittäisin huomiota 184 vuoden työkokemukseen Uppsalan yliopistomuseossa ja lähes 200 vuoteen Kansalliskirjaston arkistokokoelmissa. Tutkinnot ja työkokemus on vahvistettu historiallisista arkistoista.”

”Mikä on tämän pitkän iän salaisuus?”

”Hyvin ajoitettu kuolema. Hakija toivoo ikkunatonta työhuonetta ja mahdollisuutta yötyöhön. Hän on vuodesta 1455 alkaen ollut vampyyri.”

Parisuhdeneuvonta

”Muistattehan sitten, että täällä puhutaan kunnioittavasti. Ei syyttelyä, vaan katsokaa toisianne ja kertokaa toisillenne, miltä teistä tuntuu.”

”Minusta tuntuu, että minua ei kuunnella. Yritän saada yhteyden, mutta mitään ei tapahdu. Kuin seinälle puhuisi.”

”Onko sinulla vastausta tähän?”

”Minun näkökulmastani sinulta tulee isoja vaatimuksia täysin yllättäen, ei mitään valmistautumisaikaa, ja sitten menen jumiin.”

”Menet jumiin! ’Magenta on loppu’, vaikka yritän saada aikaiseksi mustavalkoista tekstiprinttiä!”

”Lähetät sen valtavan kokoisena kuvatiedostona etkä tekstinä! En minä ole aina valmiina, kun sinä haluat!”

Parisuhdeterapeutti puristi nenänvartta sormillaan ja katsoi toisiaan mulkoilevaa läppäriä ja tulostinta.

”Tässä taidetaan tarvita suurempaa interventiota. Aloitetaan soittamalla IT-tukeen, että päivittävät ajurit…”

Sarjamurhaaja

Rikospaikkatutkija nyökkäsi vakavasti murharyhmän etsivälle.

”Pahalta näyttää.”

Etsivä huokasi.

”No, mitä löytyi.”

”Uhrit on yllätetty vuoteistaan. Ilmeisesti väki on nukkunut, kun tappaja on tullut taloon. Sisään on päästy hiipimään herättämättä ketään. Ja veritekojen jälkeen… no, katso tänne.”

Ruokasalin pöytä oli romahtanut, ja pöytälevyssä näkyi raskaiden saappaiden jälkiä. Rikkinäisellä lautasella lepäävästä poronpaistista oli puraistu pala. Kulhollinen lihalientä oli kaatunut lattialle. Olohuoneen nurkassa joulukuusi oli kaatunut päin taulutelevisiota. Kuusen alla odottaneet lahjapaketit oli viskottu ympäri huonetta.

”Näytteiden analysoinnissa menee tietysti aikaa, mutta kyllä tämä samalta tekijältä näyttää. En haluaisi puhua sarjamurhaajasta…”

”Lehdistö riemastuu”, etsivä murahti. ”Niillä on tälle tyypille jo nimikin. Tip-tap-tappaja.”

Sadun jälkeen

”’Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti’”, huokasi prinssi Reipas surkean näköisenä aamiaispöydässä.

Prinsessa Ruusunnuppu pyyhkäisi kyynelhelmen silmäkulmastaan.

”Tuntuuko sinustakin siltä, että… jotain puuttuu?”

Satulinnan salit kimaltelivat kristalleista. Linnan puutarha oli täynnä ruusupensaita, joiden välissä käyskenteli siroja kauriita. Peilikirkkaassa lammessa ui lumivalkea joutsenpari.

Prinssi tarttui prinsessan käteen.

”Pidän sinusta kovasti. Mutta…”

Prinsessa huokaisi syvään.

”Mutta tämä pika-avioliitto ei ollut hyvä ajatus?”

”Olin ehkä onnellisempi sikopaimenen mökissä”, prinssi myönsi.

”Minä haluaisin oikeastaan mieluummin olla noita”, prinsessa totesi.

Prinssin silmät kirkastuivat.

”Onkohan se mökki vielä tyhjä? Sehän sopisi hyvin kimppakämpäksi!”

Prinsessa nauroi. Ja sen jälkeen he elivät oikeasti elämänsä onnellisina loppuun asti.

Salakapakka

Tonttu Tossunen veti nutunkauluksen tiukasti kiinni ja tonttulakin syvälle päähänsä niin, että vain silmät näkyivät. Häntä saatettiin seurata koska tahansa – myös tonttujen kiltteyttä tarkkailtiin.

Hän livahti sivukujalle, koputti oveen ja kuiskasi tunnussanan ovenraosta kurkistavalle tontulle. Ohitettuaan paksun äänieristysverhon hän pääsi hämärään kellariportaikkoon. Alhaalta kuului soittoa.

Kellarissa soivat irlantilaiset viulut ja pillit, hanuri ja bodhrán. Tanssilattialla tonttujen töppöset tömistivät jigejä ja reelejä. Lakkien kulkuset helisivät polkkapiirin hurjan pyörinnän tahtiin.

Tossunen huokaisi onnellisena. Korvatunturin perinnetansseissa mentiin vain ja ainoastaan laahaavaa masurkkaa joululaulujen tahtiin, ja kerran kaudessa Nissepolkkaa. Underground-tanssiklubin suosio kasvoi joulu joululta. Kenties jo ensi vuonna joku sovittaisi Hei tonttu-ukot irlantilaiseksi jigiksi?