Jouluilopilleri

Farmaseutti katsoi reseptiä.

”Oletteko aivan tosissanne? Teille on määrätty… jouluilopillereitä?”

Apeailmeinen asiakas nyökkäsi.

”Niiden pitäisi auttaa joulustressiin.”

Farmaseutin kulmakarvat kohosivat, kun järjestelmä hyväksyi lääkemääräyksen ja lääkerobotti surahti liikkeelle. Sitten farmaseutti huomasi reseptin allekirjoittaneen lääkärin nimen.

”Hetkinen, minun täytyy varmistaa tämä Valvirasta.”

Hän nousi ja siirtyi apteekin takaosan puhelimeen. ”Haluaisin tarkistaa lääkärinoikeudet tällaiselta henkilöltä…”

Hetken kuluttua farmaseutti palasi takaisin päätään puistellen.

”Valvirassakin ollaan ilmeisesti jo joulumielellä. Sieltä väitettiin, että tohtori Tonttusella on ollut lääkärinoikeudet jo 1700-luvulla.”

Sitten hän ojensi asiakkaalle joulunpunaisen, hopeatähdin koristellun pakkauksen ja luki annosteluohjeet epäuskoiseen sävyyn.

”Ottakaa yksi tällainen joka ilta kuuman glögin kanssa kuuri loppuun. Hyvää joulua.”

Sekin synkkä ja ikävä

Kansainvälisen joulutonttukonferenssin iltajuhlat olivat täydessä vauhdissa. Last Christmas pauhasi ja tanssilattia oli täynnä tonttuja. Baarin puolelta puolestaan kuului puheensorinaa ja välillä naurunremakka, kun tontut vaihtoivat kokemuksia vuoden töistä.

Baaritiskin kulmalla istui kuitenkin hiljainen harmaanuttu, joka tuijotti synkeänä oluthaarikkaansa.

”Mikä on?” kyseli baarimikko. ”Eikö tanssijalka vipata?”

Tonttu huokaisi syvään. ”Ei, minä vihaan joulumusiikkia.”

”Mistä moinen?”

”Työskentelen Joulupukin musiikkipajan Suomen osastolla.”

”Varpunen jouluaamuna ja niin edelleen?”

”Kyllä. Mutta minun työnkuvani on tuottaa iloisia joululauluja, joihin suomalaiset ihastuisivat.” Tonttu hautasi kasvot käsiinsä ja hänen hartiansa alkoivat täristä.

Baarimikko irvisti myötätuntoisesti, täytti lasin piripintaan ja laski sen tiskille. ”Ota tästä tuikku paloviinaa. Talo tarjoaa.”

Lain nimessä

Jólakötturinn venytteli teräväkyntisiä tassujaan. Joulupojat olivat jo liikkeellä kepposineen, ja Grýla kuumensi pataansa tuhmien lasten varalta. Joulukissa luikahti ulos jaloittelemaan.

Pesän ulkopuolella vastassa oli kuitenkin yllätys: kaksi ankarailmeistä mustapukuista tonttua.

”Seis!” toinen komensi.

Toinen ojensi joulukissalle paksun kirjekuoren, jonka kissa otti hölmistyneenä vastaan.

”Teillä on velvollisuus vastata tähän haasteeseen Korvatunturin oikeustalolla. Haasteen mukaisesti ette saa joulunpyhinä aiheuttaa haittaa Joulupukki Oy:n tavaramerkeille. Teitä kielletään pelottelemasta, raatelemasta tai syömästä ketään ja kehotetaan osoittamaan asiaankuuluvan kunnioittavaa joulumieltä.” Juristitontut poistuivat rekeensä ja joulukissa jäi hankeen istumaan. Huokaisten se palasi kotikoloonsa ja päätti palata unten maille. Jos nukkuisi vaikka vuosisadan, palaisikohan maailma sillä välin järkiinsä?

Yllätyskalenteri

Jälleen kerran joulukalenteri oli yön aikana ilmestynyt Pietin ja Minkan olohuoneen pöydälle.

Kaksi vuotta sitten kalenterin ensimmäisestä luukusta oli paljastunut jouluräyhä, joka pisti olohuoneen sekaisin. Viime vuonna viides luukku pölläytti ilmoille nokipilven, joka laskeutui mustiksi jalanjäljiksi sähkötakan eteen. Luukkuja ei voinut jättää avaamatta, sillä puolenyön saapuessa ne räjähtivät auki sellaisella voimalla, että naapureidenkin ikkunat helisivät.

”Mitä pahaa olemme tehneet ansaitaksemme tämän?” Minka voihkaisi raottaessaan luukkua varovasti.

Kun eriväriset marmeladikuulat olivat viimein lakanneet kierimästä ulos luukusta, Pieti kahlasi hakemaan lapiota ja jätesäkkiä. Sokerista tahmeat villasukat tarttuivat joka askeleella lattiaan.

”Ensi vuonna matkustetaan koko joulukuuksi ulkomaille”, hän uhosi aloittaessaan asunnon raivaamista joulukuntoon.