”Sukututkimuspsykologi, kuinka voin auttaa?”
”Minulla on vakava sukututkimusongelma!”
”Kertokaa toki lisää.”
”Minulla lipsahti sukututkimushommat käsistä. Kahlasin yökaudet kirkonkirjoja, henkikirjoja ja voudintilejä…”
”Hyperfokusoituminen sukututkimukseen on hyvin tavallista.”
”Mutta minä kaivoin lopulta liian syvälle. Luin kirjakääröjä, sukuluetteloita, hautakirjoituksia ja savitauluja. Pääsin Aatamiin asti!”
”Aina voi jatkaa läheisten sukuihin…”
”Ei sekään ole ongelma, voin lopettaa koska tahansa. Mutta mitä minä teen, kun esiäitini ei ollutkaan Eeva vaan Aatamin ensimmäinen vaimo Lilith? Meillä on maailman sivu oltu hyviä tapaluterilaisia. Nyt ollaankin sitten yön demonin jälkeläisiä!”
”Teemme yhteistyötä kirkkoherranviraston kanssa, heiltä löytyy apu hengellisissä ongelmissa! Ja sukututkimukseen liittyvässä identiteettikriisissä me voimme auttaa. Varataanpa sinulle keskusteluaika!”
